WWE 2K Battlegrounds

Jokasyksyisille urheilupeleille poikkeuksellisesti 2K päätti tehdä WWE-sarjalleen sen, mitä moni muukin urheilusarja varmasti kaipaisi, ja pitää välivuoden. Paikallaan polkeneen ja lukuisten ongelmien riivaaman emosarjan muhiessa ensi vuoteen tulee painipelien olemattomia markkinoita paikkaamaan arcade-henkisempi WWE 2K Battlegrounds. Visuaalisesti värikäs peli on nopeatempoinen ja helposti lähestyttävä, jossa lelufiguurimaiset painijat viskovat kirjaimellisesti räjähtäviä iskuja itseironisen huumorin siivittämänä.

Tarinatilassa ei tällä kertaa luotsatakaan omaa painijaluomusta WrestleManian pääotteluun, vaan tarina kuljetaan "Stone Cold" Steve Austinin kanssa tämän luotsatessa uusia kykyjä WWE:n riveihin ympäri maailman. Muutaman tunnin tarina on kerrottu hauskasti sarjakuvaruutujen avulla, mutta puhutun dialogin ja välianimaatioiden puute saa kerronnan tuntumaan melko hengettömältä. Selostajat Jerry Lawler ja Mauro Ranallo onneksi huutavat irrallisia kommentteja otteluiden päälle, joka tuo muoviukkeleiden mätkintään hieman elon tuntua.

Painiminen tuntuu aluksi yllättävänkin sulavalta erityisesti verrattuna 2K:n pääsarjan jokavuotiseen kankeuteen. Näyttävät ja tahallisen övereiksi vedetyt superlyönnit ja korkeuksiin kohoavat heitot onnistuvat vasta-alkajaltakin, ja rivakat matsit ovat ohi muutamassa minuutissa. Heitot voi kääntää päälaelleen nopeilla Quick Time Event -reaktioilla, joista ärsyttävästi tulee tärkeämpi osa pelaamista kuin eri liikkeiden kokeiluista tai vastustajan viskomisesta areenoista löytyviin ansoihin.

Pidemmän päälle QTE-nakutukset ja suppeat liikevalikoimat käyvät todella turhauttaviksi eritoten vaikeusasteen noustessa. Yksinpelaajalle peli on joko liian helppoa juuttisäkkien viskelyä, tai äkkijyrkästi vaikeutuvaa kiroilua kaiken torjuvia ja ylivoimaisia vastustajia vastaan. Yksinpelimuodot eivät kauaa houkuttele, mutta moninpeli onnistuu onneksi niin paikallisesti kuin verkossakin muutamien tarjolla olevien pelimuotojen voimin. WWE 2K Battlegrounds onkin parhaimmillaan pieninä sessioina silloin tällöin, mutta mikään osa-alue ei ole tarpeeksi houkutteleva tai mukaansatempaava, että peli kantaisi lähellekään syksyn 2021 painipeliä.

Omia hahmoja kuin myös areenoitakin pystyy luomaan melko yksinkertaisella työkalulla. Koska omaa hahmoa ei saa tarinatilaan mukaan, on luomuksille oma pelitilansa kykyjen kasvattamista varten. Painijat on jaettu viiteen eri luokkaan iskuja takovien mörssärien ja korkealentoisten riskinottajien tapaan. Käytännössä ottelut voitetaan kuitenkin samoja heittoja, erikoisiskuja ja kehän alta löytyviä aseita hyödyntäen. Toisin sanoen hahmoluokan valinnalla ei ole lopulta paljoakaan väliä.

Painijoita mukana on useita kymmeniä Undertakerin ja The Rockin kaltaisista legendoista nykypäivän aktiiviseen kaartiin, ja lisää on vielä julkaisun jälkeen tulossa runsaasti. Hahmomallinnuksista osa on kohdillaan, mutta eritoten naispainijoilla näyttää kuin naamavärkit olisi muotoiltu ulkomuistista sinnepäin. Sisääntuloja ja yksilöllisiä lopetusliikkeitä lukuun ottamatta painijat ovat liikkeiltään ja eleiltään kuitenkin klooneja toisistaan eikä hahmokatraan kartuttamisessa ole oikein muuta kuin kosmeettista mieltä.

Uusia painijoita voi avata kampanjaa pelaamalla ja siitä kertyvää virtuaalirahaa käyttäen. Ja kun virtuaalirahaa on mukana, on totta kai myös oikealla rahalla mahdollista ostaa hahmoja. Virtuaalirahaa kertyy melko kitsaasti, ja peliä saakin vääntää melko intohimoisesti kaikkien hahmojen ja asujen perässä, mikäli mikromaksaminen ei kuulu periaatteisiin.

WWE 2K Battlegrounds on hieman normaalia huokeampi hinnaltaan, mutta 40€ hintalapussa on silti puolet liikaa pelistä, joka sisältönsä ja mekaniikkansa puolesta kävisi pelkästä pienestä latauspelistä. Painihimoisella porukalla sarjakuvakohelluksesta irtoaa hyviä hetkiä, mutta muutaman liikkeen ja Quick Time Eventien takominen käy nopeasti tylsäksi.