
Vuosien varrella on nähty hyviä ja huonoja vapaapainipelejä, ja valitettavasti WWE-sarja on lipsunut hitaasti jälkimmäiseen kategoriaan. Pieni toivonkipinä syttyi, kun 2K Games otti sarjan hoiviinsa ja toi Visual Conceptsin mukanaan uudeksi kehittäjäksi. Mutta onko yhtiön kolmas painipeli WWE 2K15 vihdoin se mullistava ja raikas tuulahdus, joka nostaa sarjan jälleen keskinkertaisuuden suosta ylivertaiseksi maailmanmestariksi? Yksinkertainen vastaus tähän on "ei", vaikka peli vetoaakin edelleen ainakin WWE:n faneihin.
2K Gamesilla ja Visual Conceptsilla on sentään hoksattu, että pelisarja kaipaa kipeästi uudistamista. Taistelujärjestelmää onkin uudistettu, mutta harmillisesti sarjaa pitkään vaivanneet ongelmat ovat yhä mukana. Vastahyökkäyksiä käytetään edelleen liikaa, eikä liikkeitä voi vain yksinkertaisesti väistää. Otteluihin on myös ympätty QTE-näppäilyjä, jotka jaksavat viihdyttää vain hetken. Käänsin ne pian pois päältä kaikista mahdollisista pelimuodoista, eikä niitä olisi kannattanut sisällyttää peliin lainkaan.
Suurin ongelma matseissa on liian hidas tempo. Toki oikeat ottelut ovat hitaita, mutta ne kuitenkin toimivat taustalla rullaavan saippuaoopperan ansiosta. Otteluissa nähdään myös ajoittain kömmähdyksiä, jotka pakottavat painijat improvisoimaan. Selostajat onnistuvat usein repimään näistä tilanteista huvittavia kommentteja. Tällaiset sattumukset puuttuvat pelistä täysin, eikä hitaudelle ole kunnollisia perusteita. Etanamaisesti eteneviä otteluita ei myöskään auta kestävyysmittari, jonka takia hitaista mörssäreistä tulee jo muutaman minuutin jälkeen vielä hitaampia. "Heikot" painijat väsähtävät taas lähes välittömästi, ja tämän jälkeen ottelut etenevät kuin hidastettuna elokuvana.
Ulkoasultaan WWE 2K15 on omituisen vaatimaton ottaen huomioon, että saman kehittäjän NBA 2K15 on yksi kaikkien aikojen näyttävimmistä urheilupeleistä. Ruma WWE 2K15 sijoittuu täysin toiseen ääripäähän ja liikkeiden animaatiot ja kasvomallinnukset näyttävän kautta linjan vanhahtavilta. Uusia liikkeitä on toki mukana, mutta ne erottuvat selvästi vanhoista animaatioista. Kokonaisuus on kauttaaltaan rosoinen, eivätkä liikkeiden nopeudetkaan täsmää toistensa kanssa. Tämän näkee selvästi, kun väsynyt painija suorittaa erikoisiskunsa. Yhdellä hetkellä hän toimii täydellä nopeudella, mutta palaa liikkeen jälkeen välittömästi takaisin hidastettuun tilaan. Pelin painijoiden ja varsinkin pärstien välillä on myös suuria heittoja laadussa. Tämä käy ilmi etenkin sellaisten painijoiden kohdalla, joiden kasvoja ei ole skannattu lainkaan peliin. Tällöin ne on rakennettu itse ja tuloksena on esimerkiksi CM Punkin kaltaisia hirvityksiä, jotka näyttävät vanhan roolipelin hahmogeneraattoreilla luoduilta.
Yksinpelaajia eniten koukuttaa todennäköisesti MyCareer, jossa omaa painijaa luotsataan kohti mestaruutta. Erilaisia mahdollisuuksia muokkaukseen on kuitenkin rajallisesti, mikä tuntuu kummalliselta nykystandardeilla ajateltuna. Esimerkiksi kehonkoostumusta tai mittasuhteita ei voi määritellä tarpeeksi monipuolisesti. Se olisi erittäin tärkeää tällaisessa pelissä, jossa hahmot ovat kehässä useimmiten kirjaimellisesti puolialasti. Omia sisääntuloja tai musiikkeja ei voi säätää, joten täysin uniikkeja introja ei pysty luomaan. Liikkeiden valitseminen sentään käy näppärästi.
Hahmon luomisen jälkeen painijan matka alkaa harjoituskierroksella NXT:ssä, josta siirrytään WWE:n suurille areenoille. Omaa statusta ja suosiota kasvatetaan vähitellen, ja lopullisena tavoitteena on voittaa itselleen WWE:n mestaruus Wrestlemaniassa. Hahmon taidot karttuvat matseista saatavilla pisteillä, joilla voi ostaa enemmän erilaisia liikkeitä. Itse pidän erilaisista köysiliikkeistä ja potkuista, joten oma ukkoni erikoistui niihin.
Suurimmaksi ongelmaksi nousevat tylsät ottelut. Perusottelut käyvät nopeasti monotonisiksi ja tylsiksi, sillä tekoälyn puutteet löytää helposti. Toki pelityyliään voi vaihdella vääntöjen välillä, mutta aivottomien vastustajien heikkouksia on aivan liian helppoa käyttää hyväkseen. Pelimoottori tuntuu yksinkertaisesti kaikin puolin liian vanhalta ja kömpelöltä.
Painia seuraavat ja edellisiä osia tahkonneet valittavat varmasti uuden sisällön vähäisyydestä. Mukana ei ole edellisistä osista tuttuja massiivisia historiakatsauksia, sillä tällä kertaa keskitytään vain kahteen yksittäiseen tapaukseen. Ensimmäisessä nokikkain ovat Cena ja CM Punk, kun taas toisessa seurataan Shawn Michaelsin ja Triple H:n kärhämiä. Näissä riittää tahkottavaa hetkeksi, ja ottelut ovat toteutukseltaan tavallisia turpakäräjiä huomattavasti mielenkiintoisempia. Selostajien jutut ovat suoraan oikeista otteluista ja niissä nähdään eeppisiä juonenkäänteitä. On myös hauskaa katsella välillä esitettäviä oikeita videokoosteita. Valitettavasti nämä kaksi tarinaa tahkoaa läpi liian nopeasti.
WWE 2K15 ansaitsee keskiverron arvosanan, mutta ei yhtään enempää. Mielestäni koko sarja kaipaisi kipeästi perusteellista remonttia, ja sitä varten tarvitaan ehkä täysin uusi kehittäjä. Peliä kannattaa harkita ainoastaan mikäli sattuu olemaan WWE:n innokas seuraaja, mutta muiden kannattaa jättää peli väliin.