WWE 2K19

Ensi keväänä Suomeenkin pitkän tauon jälkeen saapuva WWE on saanut jälleen vuosittaisen pelipäivityksensä, jonka avulla voi joko muistella menneiden vuosikymmenten kulta-aikoja tai perehtyä, mistä wrestling-monopolissa on tätä nykyä kyse. Vaikka WWE onkin kokenut isoja muutoksia viime vuosien aikana, on sen pelivastine pysynyt lähes samanlaisena vuosien ajan. Molemmat asiat ovat pettymyksiä.

WWE 2K19 on konnanloikan mittainen askel parempaan viime vuoteen verrattuna ainakin silkkana viihteenä. Yksi päämuodoista on pelaajan omaa painijaluomusta kohti supertähteyttä vievä MyCareer, jossa indie-piirien pikkutekijä kohoaa WWE:lle ominaisten draamakäänteiden kautta mestaruussarjaan. Viime vuonna MyCareerin koluaminen tuntui kolkolta itseään toistavia backstage-tiloja läpi hölkätessä ja mykkiä painijoita kohdatessa. Kaikki painijat puhuvat tänä vuonna onneksi omilla äänillään ja keskusteluja on virtaviivaistettu, mikä paremman tarinan sekä itseironisen huumorin kanssa tempaa mukaansa.

Myös kevyet roolipelimäiset elementit hahmonkehityksestä ja painityylien valinnasta vievät mukanaan, vaikka kyseessä on melko simppeli ja liiankin hitaasti etenevä hahmonkehitys. Painijoilla on nyt käytössään myös kaksi Paybackiksi kutsuttua perkiä, jotka aktivoimalla saa vaikkapa energiaboostin tai aggressiivisemmat hyökkäykset. Paybackit ovat sinällään mainio lisä, mutta niille ei välttämättä olisi tarvetta, jos itse pelimekaniikka olisi kunnossa.

Harmillisesti oman hahmon luonteeseen ei pääse vaikuttamaan, vaikka karisma ja persoona ovat joskus painitaitojakin tärkeämpi tapa nousta huipulle. Pelaajan ohjastama, pöhinänsä mukaan Buzziksi nimetty, hyvinkin jonnemainen ukko laukoo usein niin latteita ja lapsellisia repliikkejä, etten koskaan haluaisi nähdä vastaavaa mestaria tosielämässä. Persoonan sijaan kaikki kosmeettinen on kuitenkin muokattavissa ja sarjalle ominaiseen tyyliin erittäin laajasti.

Hahmojen lisäksi luovuuttaan voi jalostaa vaikka oman mestaruusvyön tai sisääntulon suunnittelussa. WWE Universessa viedään juonikuvioita haluaamansa suuntaan joko ottelut pelaamalla tai simuloilla, joissa tällä kertaa voi myös päättää voittajan ja vaikuttaa paremmin syntyviin feudeihin. Näperreltävää ja nähtävää riittää reippaasti omien virtuaalifantasioiden toteuttamiseen. Luomuksiaan voi myös jakaa verkossa ladattavaksi, ja verkkopeli itsessään onkin enemmän hauskanpitoa ranking-tasoilla nousemisen sijaan.

Molskia mätetään kymmenillä eri tavoilla häkkihelveteistä turnauksiin, joita pääsee kokeilemaan myös uudessa Towers-tilassa. Sinänsä Towersin ottelut eivät eroa normaaleista mitenkään, mutta ajatuksena määrätty sarja otteluita pelivaluutan perässä on ihan motivoiva. Mielenkiintoisempi on paluun tekevä Showcase-muoto, jossa käydään Daniel Bryanin juontamana hänen WWE-uransa tärkeimmät ottelut läpi. Kaikki edellä mainitut pelimuodot ja kustomointimahdollisuudet lupaavat ja tarjoavatkin paljon mittavan painijarosterin ohessa, mutta itse pelaaminen on sarjalle valitettavan ominaisesti edelleen tuskaista.

Kaiken kosmeettisen alla ottelemisen ydin on raivostuttavan epätarkan vastaiskun ajoittamisissa sekä erinäisissä QTE-minipeleissä, joilla ratkotaan kaikki ratkaisuhetket. On sinänsä se ja sama kuinka kioskille vastustajan vie, sillä tekoäly suostuu pitkänkin pieksennän jälkeen kaatumaan vain mittarilla kerättäviin lopetusliikkeisiin. Nämä ovat kuitenkin blokattavissa yhtä helposti kuin mitkä tahansa vasuriheiluritkin, jolloin kymmenminuuttinen matsi saattaa romahtaa pariin näppäinvirheeseen ja selätykseen. Varsinkin MyCareerin puolella yhden ottelun tahkoaminen yhä uudestaan saa repimään paitaa päältä kuin Hulk Hogan ikään.

Ottelut ovat lopulta tönkösti siirtyvien animaatioiden seuraamista, jossa vauvaöljytyt juuttisäkit liukuvat pois toistensa alta törmäysten sattuessa. Jopa lajille ominainen vastustajan pöydän läpi viskaaminen on ajoittain melkein mahdotonta pöydänkin liukuessa hahmomallien tieltä pois. Jatkuvaa tönkköyttä ja katkoksia esiintyy niin liikkeissä kuin tekoälyn toiminnassakin.

Joka vuosi tätä jokainen sarjaa pelaava varmaankin sanoo: pelimekaniikka ja hahmomallit ovat täysremontin tarpeessa jotta itse pelaaminen olisi yhtä hauskaa kuin kosmeettisten asioiden säätely. Visuaalisesti tänä vuonna on kuitenkin tultu eteenpäin. Painijat näyttävät uusittuine valaistuksineen suhteellisen hyvältä, mitä nyt kaikki hiustyylit muistuttavat edelleen paperisilppua.