Yakuza on yhteinen nimitys perinteisten japanilaisten rikollissyndikaattien jäsenille. Järjestöjen alkuperä on Edo-kaudella, eli niiden historia ulottuu usean sadan vuoden taakse. Perinteistä hierarkiaa noudattavien järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä lähentelee sataa tuhatta, ja yhden Yakuza-perheen sisällä voi olla satoja klaaneja. Varastetun tavaran kaupasta ja uhkapelaamisesta alkunsa saaneet rikollisperheet pyörittävät nykyisin miljardibisnestä niin Japanissa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissakin.
Yakuza 3:n päähahmo on Kazuma Kiryu, entinen Tojo-klaanin päämies, joka sittemmin on jättänyt rikollissyndikaatin taakseen ja ryhtynyt johtamaan orpokotia Okinawan saarella. Kazuman menneisyys palaa kuitenkin pian kummittelemaan häntä, eikä väkivallaton elämä käy niin helposti. Yakuza 3:n juonikuvioiden kyytiin ei hypätä ihan noin vain - alku saattaa helposti mennä hämmästellessä, vaikka peli tarjoaakin mahdollisuuden tutustua edellisten pelien tapahtumiin. Varsinaisiin pelitapahtumiin pääseminen saattaakin siis kestää tunnin jos toisenkin.
Yakuza 3:n pelimekaniikka on ehkä helpoin selittää yhdistelmäksi GTA:n avointa maailmaa, japanilaisroolipelien hahmonkehitystä ja tarinankerrontaa, sekä toimintapelien taistelumekaniikkaa. Näiden lisäksi iso rooli pelissä annetaan minipeleille, joista osa on poikkeuksellisen hyvin toteutettuja, eikä näitä välttämättä edes uskoisi alipeleiksi.
Lähitaistelu on iso osa peliä, sillä Kazuma ottaa tämän tästä mittaa tielleen asettuvista mafiakorstoista. Taisteluiden perustoiminnallisuus on hyvin yksinkertaista nappien rämpytystä, vaikka kokemustasojen kasvaessa erilaisia erikoisliikkeitä saa lisää. Taisteluiden lomassa kerääntyvän energiamittarin täytyttyä pelaaja voi kurmottaa vastustajia tehokkaammalla ja raa'alla erikoisiskulla, jonka tyyli muuttuu tilanteen mukaan. Toimintajärjestelmä olisi kaivannut lisäpuunausta, sillä varsinkin useampaa vihollista vastaan taistelu muuttuu helposti kankeaksi ja jopa oikeaan suuntaan hosuminen on välillä vaikeaa.
Peli sisältää juonta kuljettavien japaniksi puhuttujen välianimaatioiden lisäksi paljon tekstidialogia. Välianimaatiot ovat hyvin toteutettuja sekä teknisesti että tyylillisesti, ja juonta on kiinnostavaa seurata. Muun dialogin kohdalla mennään kuitenkin useimmiten metsään ja pahasti. Keskustelut koostuvat usein turhanpäiväisestä jaarittelusta, eikä kaikkea voi millään sälyttää englanninkielisen käännöksen niskaan, vaan osa vioista menee todennäköisesti japanilaispeleille tyypillisen kerronnan piikkiin. Tyylistä pitäville ongelmaa ei välttämättä ole laisinkaan, mutta omassa tapauksessani dialogi kävi ärsyttävämään jo lähes alkuhetkistä saakka.
Yakuza 3:n pelimaailma on kiinnostava ja ainakin tekemisen määrällä mitaten todella syvä. Täysipainoinen pelistä nauttiminen vaatii ymmärrystä japanilaistyylisistä roolipeleistä tai ainakin sietokykyä näiden kerronnallisille ja pelillisille erityispiirteille, eikä aikaisemmasta Yakuza-kokemuksestakaan haittaa ole. Jos pitkäveteinen dialogi ja orpojen kaitseminen ei aiheuta allergisia reaktioita, Yakuza 3:lle kannattaa antaa mahdollisuus.