Hyvistä peli-ideoista saa nautiskella. Yoshi's Woolly Worldin kohdalla Nintendo on ottanut Kirby's Epic Yarnin hurmaavan virkatun tyylin, lainannut ripauksen moninpelipiirteitä New Super Mario Brosista ja luonut verrattain klassisen Yoshi-seikkailun. Perinteisyydestään huolimatta kyseessä on pienen vihreän loharin lupaavin esiintyminen sitten Super Mario World 2: Yoshi's Islandin (1995) ja ehdottomasti yksi suurista toivoista Wii U:lla.
Silmiinpistävin ominaisuus pelissä on väistämättä sen ulkoasu. Yoshi tepsuttaa pitkin värikkäitä kenttiä, jotka ovat täynnä villakeriä ja kankaita. Siinä missä Kirby's Epic Yarnille oli luonteenomaista vaaleanpunaisen palleron loputon tyhjyys, Yoshi on selvästikin hyvin täyteläinen. Se näyttää oikeasti virkatulta pehmolelulta, joka on täytetty pumpulilla. Myös kentät hahmon ympärillä sisältävät kolmiulotteisuutta, jota Kirbystä puuttui, ja eri materiaaleja käytetään monipuolisesti hyväksi, joten yleisilme on vaihteleva. Lisäksi Wii U tietysti piirtää pelin HD:na, joten tyyliin on helpompi ihastua kuin koskaan.
Yoshi voi edelleen syödä vihollisia pitkällä kielellään. Nappinaamainen otus muuttuu Yoshin suussa lankakeräksi, joka kulkee sitten perässä ja jonka voi tarvittaessa ampua kauempana olevaa kohdetta päin. Lankapommi sitoo esimerkiksi piraijakukkasen suun hetkeksi suppuun tai paljastaa kysymysmerkkipilvestä nipun kerättäviä timantteja. Sopiviin paikkoihin nakattu lankakerä voi myös luoda uusia tasoja, ja toisaalta Yoshi voi myös purkaa kentistä seiniä, mikä avaa uusia reittejä. Pilvikanan voi lähettää lentoon jättäen ilmaan hetkellisen pölyvanan, jota pitkin voi viipottaa tasolta toiselle. Nätti kuvitus kulkee käsi kädessä pelimekaniikkojen kanssa, ja kehittäjä Good Feel on soveltanut näitä moniin tuttuihin ja muutamiin uusiinkin elementteihin.
Yksi hauska ominaisuus on kahden pelaajan moodi. Kakkospelaaja pääsee kehiin toisella Yoshilla, jolla on kaikki samat kyvyt kuin ykköspelaajallakin. Vaikka kaaokselta ei täysin voida välttyä, pääpaino on kuitenkin yhteistyössä: toinen Yoshi voi esimerkiksi napata toisen suuhunsa ja ampua korkeammalle tasanteelle, tai piirtää pölyvanan toisen alle ennen kuin tämän liito loppuu. Konsepti on tuttu ja toimiva, ja se pelittää tässäkin tapauksessa hyvin.
Toki, ihan ytimessään Yoshi's Woolly World on jopa yllättävän konservatiivinen. Tasohyppely- ja pulmaelementit vaikuttavat todella tutunoloisilta, jos ne kuorii audiovisuaalisesta kuorrutteesta paljaiksi. Peli ei ehkä hurmaisi jossain toisessa kuosissa, mutta villa on se elementti, joka tekee pelistä tuoreen ja ainutlaatuisen tuntuisen, eikä tätä pitäisi ajatella negatiivisessa valossa. Tuttuus on sallittua, jos peli-ideassa on yhä taikaa. Ja Yoshi's Woolly World vaikuttaa ehdottomasti hurmaavalta tasohyppelyltä ensi vuoden alkuun. Viime kevään hieman laimeaksi jääneen Nintendo 3DS -pelin (Yoshi's New Island) jälkeen en malta odottaa, että pääsen pelaamaan Woolly Worldia enemmän.