Zoolander 2

Vuosituhannen vaihteen jälkeen tehty alkuperäinen Zoolander oli mielenkiintoinen komedia muotimaailmasta. Kyseinen ala ottaa itsensä yleensä hyvin vakavasti, joten tappiin vedetty hölmöilykomedia oli jotain aivan uutta ja outoa. 15 vuotta myöhemmin Ben Stiller ja kumppanit palaavat jälleen astialle. Silkan uudelleenlämmittelyn sijasta tarjoillaan isolla rahalla tuunattu kokonaisuus, jonka itsetietoinen komedia toimii varsin hyvin.

Kaukaiseen mökkiin erakoitunut entinen miesmalli Derek (Stiller) saa kuulla poikansa Derek Jr. :n tarvitsevan isäänsä. Muotimaailman salainen palvelu pestaa entisen uimapukumallin Valentina Valencian asialle (Penélope Cruz), ja siinä sivussa heiluvat niin Billy Zane, Sting, Kiefer Sutherland kuin moni muukin julkisuuden henkilö esittäen lähinnä itseään. Muutama julkimo ei vielä toimisi komediallisena elementtinä, mutta ääni muuttuu kellossa juuri sen vuoksi, että ihmisiä paukutetaan ruudulle halki koko elokuvan. Yhteys itse tarinaan on parhaimmillaankin löyhänlainen, mutta viis siitä niin kauan kuin se on hauskaa. Onnistunein sivuhahmo on sukupuoletonta All-nimistä ihmistä esittävä Benedict Cumberbatch, joka muistetaan varsinkin Sherlock Holmesin roolistaan.

Rahaa on selvästi ollut käytössä, ja tekijätiimillä on ollut myös monenlaista ammattitaitoa. Elokuva nimittäin käyttää useita erilaisia tyylilajeja tarinankerrontaan, ja kaikki nämä osuudet ovat uskottavia. Milloin tyylilajina on toiminnallinen agenttileffa, milloin esteettinen mainonta ja milloin värikkääseen pukuloistoon luottava komedia. Tehosteita ja kirkkaita värejä on uskallettu käyttää runsaasti. Digitaaliset osiot näyttävät keinotekoisilta, mutta samaan aikaan ne istuvat täydellisesti yhteen muovimaisen puvustuksen ja läskiksi lyödyn näyttelijätyöskentelyn kanssa.

Huumori on kokonaisuutena sellaista, että se joko vetoaa tai sitten ei. Välillä leffa tuntuu yrittävän liikaa, mutta jopa nämä ajoittaiset lässähdykset ovat viihdyttävää katsottavaa. Klassikoksi ei Zoolander 2:sta ehkä ole, mutta mielellään sen silti kertaalleen katsoo jo pelkästään visuaalisena elämyksenä.

Lisämateriaalit ovat yllättäen sekä tarpeelliset että onnistuneet. Kuvauspaikkojen ja elokuvan tekoprosessin ohella mielenkiintoista on kuulla katsaus niistä taustavaikuttimista, jotka alun perin johtivat Zoolanderin hahmon luomiseen. Lisämateriaalit katsottuaan juuri nähtyä elokuvaa ymmärtää paljon syvällisemmin, ja sille osaa antaa enemmän arvoa.

Julkkiksia vilisevä muotimaailman parodia kohtaa supersankarielokuvan kovasti yrittävässä komediassa. Kyllä näin erikoista elokuvaa uskaltaa suositella.