Beyerdynamic DT 1990 Pro Mk2 on esimerkki siitä, miten erinomaisesta voi tehdä vielä paremman

Viime vuonna 100-vuotispäiviään viettänyt Beyerdynamic sai alkunsa Saksassa vuonna 1924. Yrityksen taipale alkoi elokuvateatterien äänentoistojärjestelmiin keskittyen. Vajaa viisitoista vuotta myöhemmin eli vuonna 1937 Beyerdynamic teki historiaa julkaisemalla maailman ensimmäiset dynaamiset kuulokkeet (DT 48). Siitä eteenpäin kuulokemalleja, mikrofoneja ja muuta audiotekniikkaa on tullut ja mennyt. Osaaminen ja ymmärrys laadukkaasta äänentoistosta on vakuuttanut monet ääntä työkseen käsittelevät ammattilaiset ympäri maailman. Näin myös pelaaja voi odottaa vuonna 2016 julkaistuiden kriitikoiden arvostamien DT 1990 Pro (Mk1) -mallien seuraajalta erittäin korkeaa äänenlaatua. Vuosikausia DT 1990 Pro (Mk1) -mallia käyttäneenä vertailu 2024 vuodenvaihteessa julkaistuun Mk2-malliin tuntui erittäin kiinnostavalta tehtävältä.

Mustan harmaat ja ajattoman tyylikkäät kuulokkeet ovat ulkoisesti lähes identtiset edeltäjiensä kanssa. Pieniä viimeistelymuutoksia silmä kuitenkin huomaa kuulokeosan metallista. Myös pantaa on uusittu. Kokonaisuus huokuu laatua saumojen kiinnityksiä myöten.

Pyöreät ja avoimet kuulokeosat peittävät korvakäytävän kokonaan jättäen korvalehden pehmustetun reunan alle ilman puristavaa tunnetta, ja ovat erittäin miellyttävät käyttää myös useiden tuntien ajan. Mk1:n tavoin Mk2:t toimitetaan kaksilla pehmusteilla. Kuulokkeissa on oletuksena kiinni hieman bassovoittoisemmat ja ilmaa enemmän kymmenien reikien läpi päästävät "tuottajapehmusteet". Kuljetuskotelossa on myös pari symmetrisellä neljän reiän rakenteella varustettuja "miksaus- ja masterointipehmusteita", joiden Beyerdynamic sanoo olevan vielä tarkemmat ja erottelevammat sopien nimensä mukaisiin tehtäviin.

Tyylikkäässä kuljetuskotelossa on myös kiinniommeltu sisäpussukka, johon mahtuu niin pidempi viisimetrinen kaapeli kuin kierteellinen lyhyempi kaapeli, jonka maksimipituus on kolme metriä. Kaapeli kiinnittyy vasempaan kuulokkeeseen mini-XLR-liittimellä. Liitäntä äänilähteeseen tapahtuu joko natiivilla 3,5 mm liitännällä tai siihen kiinnitettävällä 6,3 mm adapterilla.

Suurin muutos Mk1 -malliin verrattuna on uusitun Tesla.45-kaiutinelementin myötä tippunut impedanssi 250 ohmista 30 ohmiin. Siinä missä edeltäjä vaati äänenvahvistuksen parhaan äänenlaadun saavuttamiseksi, Mk2-version matalampi impedanssi tekee kuulokkeista vaivattomammat ja helpommat käyttää suoraan erilaisissa päätelaitteissa ilman tarvetta kuulokevahvistukselle. Jos impedanssi terminä aiheuttaa päänrapsutuksia, niin katso seuraava video, joka esittelee varsin kattavasti, mitä sillä tarkoitetaan, ja miten impedanssi liittyy kuulokkeisiin ja äänenlaatuun.

Äänentoisto on hulppeaa. Äänikenttä on laaja, syvä ja valtaisan erotteleva. Miksauksen nyanssit ja hienoudet - mutta myös virheet - nousevat esiin kuin itsestään. Monet kappaleet, erityisesti heikkolaatuisemmat MP3:t, alkavat kuulostamaan jo huonommilta näillä kuulokkeilla kuin monilla langattomilla pelikuulokkeilla, joiden erottelukyky ei nosta samoja ongelmia esiin. Epäkohdat paljastuvat riippumatta siitä, onko kyse äänenlaadusta itsessään vai ongelmista miksauksessa, joista onneksi vain jälkimmäinen on realistisesti nykypäivän ongelma. Nuhjuisuus, tukkoisuus, mutaisuus, terävyys tai muut miksauksen tasapainon ongelmat kuten instrumenttisijoittelu, -voimakkuus tai liiallinen efektointi on näin hyvällä erottelulla helppo nostaa esiin. Nämä kuulokkeet ovat kiistatta kotonaan miksaus-, masterointi- tai editointipöydällä.

Tutut referenssikappaleet, kuten Massive Attackin Angel, tarjoavat bassotoiston kuunteluun hyvän vertailukohdan, joiden avulla selviää, mihin Mk2:t kykenevät - ja ne todella kykenevät. Bassot ovat transienteiltaan eli iskuiltaan teräviä ja selkeitä menettämättä kuitenkaan iskua seuraavaa runkoa, jos sitä äänessä vain mukana oli. Mk1:n nähden diskanttitoisto on pehmentynyt hieman eivätkä kuulokkeet soi aivan niin (yli)terävän kirkkaasti kuin aikaisemmin, mikä on oikeastaan ollut Beyerdynamic DT-sarjan ominainen soundi. Tämä kirkkaus on kuitenkin läsnä, mutta hieman vähemmän korostuneena. Keskialueet kuulostavat myös aavistuksen selkeämmiltä kuin Mk1:lla.

Kuulokkeiden äänenlaadusta kertonee hyvin se, että käytännössä jokaisen tutun, ja muutaman tuntemattomankin kappaleen kanssa iho nousi kananlihalle silkasta kokemuksesta. Uskon, että monelle voi tulla yllätyksenä, miltä omat suosikkikappaleet tai pelit kuulostavat laadukkaalla äänentoistolla. Pelikäytössä tilanne ei eroa juuri muusta äänenkuluttamisesta. Laadukkaat toteutukset erottuvat edukseen, heikot eivät. Toisin kuin musiikin kanssa, fokus on kuitenkin äänimaailman lisäksi myös muualla, joten heikompia toteutuksia on hieman helpompi antaa kuuntelijana anteeksi.

Kuten arvata saattaa, huippulaatu ei kuitenkaan halvalla irtoa. Kirjoitushetkellä nämä premium-kuulokkeet vaihtavat omistajaa 549 euron hinnalla. Pelaajan on syytä myös muistaa kyseessä olevan langalliset kuulokkeet, eivätkä siis mikrofonin tarjoava "headset". Eipä tarvitse murehtia akkukestosta! Vastaavan kaltaisesta äänenlaadusta ei valitettavasti voi kuin unelmoida langattomin toteutuksin tänä päivänä.

On vaikea uskoa korviaan, että edeltävistä DT 1990 Pro Mk1 -huippukuulokkeista voi parantaa, mutta sen se Beyerdynamic otti ja teki. Muutokset ovat maltillisia niin rakenteessa kuin äänenlaadussa, mutta parannuksia siitä huolimatta. Gamereactor ei ainoastaan suosittele, vaan myös kehottaa ja osoittaa etusormella. Sadan vuoden kokemus on sadan vuoden kokemus.