Ghost Rider: Koston hengen pointti oli olla uusi ja reunakkaampi versio vuoden 2007 ensiesiintymisestä, ja vaikka se onkin hieman räväkämpi, on ohjaajilla päässyt mopo muuten keulimaan pahemman kerran.
Herrat Neveldine ja Taylor tunnetaan Crank-elokuvista, jotka ovat täysin typeriä mutta äärimmäisen viihdyttäviä rainoja. Koston henkeen on selvästi koitettu piikittää hieman samaa meininkiä, mutta lopputulos on niin huonosti tahditettu, että kohtaukset vain valuvat toisiinsa ilman että missään olisi mitään todellista iskua. Kenties syyllinen löytyy editointipöydän äärestä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tämä ei ole elokuva, tämä on pitkäksi venähtänyt musiikkivideo.
Harmi sinänsä, sillä Nic Cagen on selvästi annettu pistää isoa vaihdetta silmään, ja Idris Elba on aina tervetullut lisä mihin tahansa tuotantoon. Tämän esittämä juoppo prätkämunkki ei kuitenkaan saa tarpeeksi tilaa ruudulla, ja vaikka Cage sekoileekin kiitettävästi, tuntuu se hieman ponnettomalta verrattuna esimerkiksi Face-Offin klassisiin Cage-hetkiin.
Juonessa on perinteiseen tapaan hyvin vähän järkeä, ja siinä olevista rei'istä ajaisi lävitse vaikka liekehtivällä maansiirtokoneella, joka on muuten yksi leffan parhaita hetkiä. Toiminta on välillä ihan pirtsakkaa, mutta tahdituksen ollessa sitä mitä se on, jää siitäkin puuttumaan paras isku.
Koston henki ei ole täysi moottoripyöräonnettomuus, mutta kenties tuottajat voisivat asettaa ohjaajillensa hieman tukevammat apupyörät seuraavalla kerralla.
