Digitaaliset tehosteet olivat vielä uusi juttu 90-luvun alkupuolella. Tämä lisäsi osaltaan Terminator 2:n vetovoimaa. Onneksi tekijät olivat ymmärtäneet, että näyttävän kuoren alle vaaditaan kiinnostava tarina. Elokuva sijoittuu vuoteen 1997, mutta vuosilukua lukuun ottamatta raina ei ole vanhentunut lainkaan 20 vuodessa.
Tulevaisuudessa itsestään tietoiseksi tulleet koneet ovat julistaneet sodan ihmisiä vastaan, eikä tavoitteena ole mitään muuta kuin ihmisten lopullinen hävittäminen. Ensin koneet lähettivät ihmisen näköisen tuhoajan, terminaattorin, menneisyyteen tehtävänään tuhota ihmisten vastarintaliikkeen johtajan äiti ennen pojan syntymää. Pieleen meni, joten nyt koneet lähettävät uuden tuhoajan menneisyyteen tehtävänään tuhota poika ennen hänen aikuistumistaan. Ensimmäiseen elokuvaan verrattuna merkittävin käänne on se, että nyt Arnold Schwarzeneggerin tulkitsema terminator-malli onkin se, joka lähetetään suojelemaan tulevaa sotilasjohtaja John Connoria (Edward Furlong). Kehittyneempi metsästäjäversio on nestemäistä metallia oleva T-1000, jonka tuimaa ilmettä Robert Patrickin tulkitsemana on vaikea unohtaa.
Iso-Arska on aina ollut hyvin kankea näyttelijä. Ehkä siksi koneen rooli on ollut hänelle se kaikkein tunnetuin suoritus. Onneksi myös Arskan roolihahmon kehittymiseen on panostettu. Rainassa ei juuri komediaa ole, joten sitä ammennetaan laittamalla suurikokoinen tuhoajakone oppimaan ihmisten tapoja hymyilemisestä alkaen. Ja kuka voisi unohtaa repliikkiä "hasta la vista, baby"? Kyseinen lause on tullut ajan kuluessa vähintään yhtä kuuluisaksi kuin ensimmäisen elokuvan "I'll be back". Uuden aikakauden T-1000 on hahmona oivasti mietitty. Huomattavan laiha ja tuiman näköinen Patrick on todella uhkaava ilmestys. Vaikutelma rakennetaan taitavasti ilmeiden, ruumiinkielen ja musiikin yhteistyöllä. Nestemäisen metallirakenteensa ansiosta T-1000 ei liiku yhtä konemaisesti kuin Arskan edustama vanha malli.
Kissa ja hiiri -leikin vanha tekijä äiti Sarah Connor (Linda Hamilton) on muokannut itsestään varsin miesmäisen. Maailmanloppuun varustautuva nainen on hankkinut hyvän pätevyyden erilaisten aseiden käytössä, eikä vartalokaan sieltä hennoimmasta päästä ole. Kasvoiltaan mimmi ei kaunis ole, mutta kokonaisuutena kuitenkin erittäin uskottava rooliinsa. Ja sehän on tärkeintä. Edward Furlongin suoritus nuorena John Connorina on energinen, jopa hieman pikkuvanha. Toisaalta jannu on kasvatettu syntymästään asti johtajan asemaan, joten ehkä kokonaisuutta painottavat elkeet istuvat hyvin kuvaan jo niinkin nuorena.
Elokuva etenee loogisesti kehittyen eikä kaksi ja puolituntinen kesto nouse missään vaiheessa häiritseväksi. Tehosteet ovat vielä nykyäänkin uskottavan oloiset. Terminator 2 on malliesimerkki siitä, kuinka tehosteet palvelevat tarinaa. Jos leffasta olisi tehty tyhjä efektitykitys vailla sanomaa, ei kukaan rainaa enää muistelisi. Robottien räimeen lisäksi mieleen jäävät eksistentiaaliset ajatukset kohtalosta, tai paremminkin sen puuttumisesta.
Teräväpiirtojulkaisu on nautittava katsoa: kuva on selkeä ja kirkas. Mukana on muutamakin versio itse elokuvasta, ja lisämateriaalit ovat erikoisia. Kommentteja, tietovisaa sun muuta tavaraa leffan tekemisestä voi katsella, mutta lisätiedot kulkevat varsinaisen elokuvan mukana pienenä lisäruutuna. Ratkaisu on erikoinen sopien erityisesti sellaisille, jotka haluavat katsella leffan monta kertaa. Valikot ovat teemaan sopivia ja nettiyhteyden kautta jollakin tavalla päivittyviäkin.
Terminator 2 on loistava elokuva, ja klassikon asemansa ansainnut. Raina on kestänyt aikaa erittäin hyvin, ja teräväpiirtokäsittely ottaa asennon vetäen kättä lippaan sotilaallisin elkein. Tämä on Elokuva.