Shakespearen tuotannon todellinen isä on väittelynaihe, johon paneudutaan ennemmin tai myöhemmin klassisten näyttelijöiden illanvietoissa. Myös jotkut historiantutkijat ovat täyttäneet sivutilaa pohdinnoillaan aiheesta, ja nyt tämä kaikki yhdistyy tavallaan elokuvassa Anonymous.
Vaikka kysymys Macbethin ja Hamletin todellisesta kirjoittajasta onkin elokuvan keskiössä, on se kuitenkin loppujenlopuksi draama vallasta ja monimutkaisista ihmissuhteista. Historiantuntemuksen puute ei siis ole este elokuvasta nauttimiselle, mutta sitä ei myöskään saisi käyttää sen opiskelemiseen, käsikirjoituksessa kun on kuitenkin otettu huomattavia vapauksia.
Anonymous voi siis olla hyvä alkupiste historiallisista mysteereistä nauttiville, mutta sillä on annettavaa kaikille pukudraaman ystäville. John Orloffin käsikirjoitus on etenkin loppua kohden hieman sotkuinen, mutta se sisältää runsaasti mainiota dialogia joka sopii kuin nakutettu brittinäyttelijöiden suuhun.
Elokuvasta olisi voinut karsia joidenkin rönsyjen lisäksi myös hieman minuutteja, mutta silloinkin kun juoni laahaa, lepää silmä puvustuksessa ja lavastuksessa, jonka ei aina uskoisi istuvan saksalaisessa studiossa. Näiden lisäksi näyttelijänsuoritukset ovat pääosin viehättäviä, joskin eräät herrat sortuvat tiettyyn laveuteen tulkinnoissaan.
Anonymous on saanut paljon huutia eräiltä vakavamielisemmiltä kriitikoilta puhtaasti historiallisista seikoista, mutta tässä tapauksessa olen itse valmis sanomaan, että fiktio on kuitenkin fiktiota. Shakespearen tiimoilta on tehty elokuva jos toinenkin, eikä tämä jää todellakaan pakan pohjimmaiseksi.
