Die Hard -sarja osoittautuu taas nimensä veroiseksi, koska se ei suostu kuolemaan pois mistään hinnasta. A Good Day to Die Hard saattaa kuitenkin onnistua pitämään sarjan syrjässä muutaman vuoden ajan, elokuva kun on täysin surkea.
Tällä kertaa vanhenevan McClanen kaveriksi saadaan tämän poika Jack, jonka leffan tekijät näkisivät varmasti mieluusti seuraavien jatko-osien tähtenä, kenties siskonsa rinnalla. Itse näkisin kaverin täyttämässä kasseja marketissa, koska Spartacuksessa täysin hauskasti Varroa esittänyt Jai Courtney on onnistuttu riisumaan tässä täysin kaikesta siitä karismasta mitä hän on joskus omistanut.
Kenties Courtneytä haittasi se täydellinen kemian puute mitä tällä on Willisin kanssa, tai ehkäpä rikkonainen ja tympeä dialogi veti fiilikset lattiaan. Joka tapauksessa elokuvaa ei kannata ainakaan sen näyttelijänsuoritusten vuoksi katsoa.
Mutta kukapa niin nyt muutenkaan tekisi? Die Hard on toimintaa, vauhtia ja vaaratilanteita. Niitä tässä rainassa kyllä piisaa, mutta suuret toimintakohtaukset ovat jotenkin irrallisia toisistaan, ja ne muuttuvat koko ajan epäuskottavammiksi, jopa Die Hardin skaalalla. Päähenkilöt ovat täysin tuhoutumattomia, joka toimi vielä sarjan kolmannessa osassa, mutta se on sittemmin hiertänyt muuten realistisempaa lähestymistapaa vastaan.
Jokainen muistaa, kun McClane käveli ensimmäisessä Die Hardissa lasinsirujen päältä ja jatkoi taisteluaan romahduksen partaalla. Kuka muistaa, kun eläke-McClane tipahtaa jo kolmannen talon katolta tai pyörii taas autonromussa pitkin valtatietä? Ei kukaan.
A Good Day to Die Hard on täysin vailla kaikkea sitä persoonallisuutta, vitsikästä asennetta ja sujuvaa läpänheittoa, joka teki joistakin sarjan aiemmista osista menestyksiä. Se on lattea, epäkiinnostava ja lähes täyttä ajanhukkaa, eikä jätä jälkeensä juurikaan tunnistettavia muistikuvia. Siinä myös suhtaudutaan uskomattoman nihilistisesti sivullisiin, jotka tapasivat vielä joskus merkitä jotain McClanelle. Nyt tämä vain vetää mutkat suoraksi, murskaten viattomia siviilejä autoihinsa matkan varrella.
Jottei tämä arvio olisi pelkkää haukkumista, sanottakoon, että alun takaa-ajokohtaus on itseasiassa ihan messevä, paljolti siinä käytetyn rekan vuoksi. Lisäksi blu-rayn spessuissa on Maximum McClane -pätkä, joka kokoaa yhteen parhaita pätkiä aiemmista leffoista.