Pieni tuotantobudjetti tekee joskus elokuvalle vain hyvää. Ainakin silloin, jos työn alla on kauhuelokuva. Kun rahaa ei määrättömästi ole, palautuu tunnelman rakentaminen Alfred Hitchcockin mallin mukaisesti sille, mitä ei näytetä. Dark Skies ei ole mikään mestariteos, mutta ehdottomasti parempi kuin useat muut saman lajityypin pätkät.
Kaksilapsinen perhe asuu amerikkalaisessa lähiössä, kun alkaa tapahtua kummia. Lopulta alkaa näyttää siltä, että taustalla ovat avaruusoliot. Epäilevän välivaiheen jälkeen perhe ryhtyy vastarintaan ja sitten seuraa loppuhuipennus. Rakenteeltaan Dark Skies ei siis ole kummoinen, mutta toteutus pelastaa paljon. Kirjoittajana ja ohjaajana häärii elokuva-alan monitoimimies Scott Stewart, joka on ehtinyt tehdä myös niin digitaalisia tehosteita kuin olla tuottajanakin.
Rainan kauhu tihentyy hiljalleen, mutta missään vaiheessa mikään yksittäinen asia ei kohoa hallitsevaksi. Leffa ei siis esimerkiksi pääty verta roiskuttelevaan lahtaukseen kimeän kiljunnan säestämänä. Välillä pelkkä pimeän porraskäytävän kuvaaminen tuottaa alati kasvavan ahdistuksen, kun taas kohta pyssyt laulavat ja musiikki pauhaa. Katsoja siis pidetään jatkuvasti varpaillaan rytmityksen vaihtelulla, mutta siitä huolimatta rainan yleisvire on tihentyvässä jännityksessä. Loppuratkaisu selvittää nähdyt tapahtumat jättäen joitakin asioita auki, mutta silti riittävästi toisia seikkoja alleviivaten. Näin katsojan jälkivireeksi ei jää epätietoisuudesta johtuva ärsyyntyminen.
Heikoin lenkki kokonaisuudessa ovat yllättäen näyttelijöiden suoritukset. Suorastaan huono on ainoastaan perheen nuorimmaista esittävä lapsitähti Kadan Rockett, jonka epäaitous ja puisevuus vievät ajoittain terän koko kohtaukselta. Muut perheenjäsenet hoitavat työnsä kohtuullisesti, mutta silti parantamisen varaa jää selvästi. Koko elokuva tapahtuu lähes täysin yhdellä omakotitalotontilla, jolloin elokuvan paino keskittyy väistämättä juuri perheenjäsenten näyttelijänsuorituksiin.
Lisämateriaaleina on kooste poistetuista kohtauksista ja vaihtoehtoinen loppu kommentaarein. Todella yllättävästi näinkin niukat lisämateriaalit tuovat oivasti lisävaloa elokuvan tekoprosessiin ja siihen, miksi jokin otos näyttää juuri siltä kuin näyttää. Taustalla kommentoiva ohjaaja kykenee perustelemaan ratkaisunsa katsojalle selkeästi ja maanläheisesti.
Dark Skies ei ole klassikkoainesta pääasiassa kehnohkojen näyttelijäsuoritustensa vuoksi. Toisaalta leffa piristävästi osoittaa jälleen kerran, että pieni tuotantobudjetti voi tehdä elokuvalle hyvää.