Athenan (Raffey Cassidy) tehtävänä on etsiä teknisesti lahjakkaita ja täynnä toivoa olevia henkilöitä luomaan parempaa huomista. Hän saattaa yhteen toisistaan tietämättömät erakon Frank Walkerin (George Clooney) ja nuoren Casey Newtonin (Britt Robertson), jolla on erittäin optimistinen maailmankatsomus. Heidän vastuulleen jää tietysti sitten Tommorwlandin ja koko maapallon pelastaminen yllättävältä tuholta.
Omaperäisiä ideoita ja ihan sanomaakin sisältävän tarinan kerronnan tyyli on selkeä kumarrus entisajan elokuville ja Disneyn tuotannoille. Tomorrowlandin aloitus tuntuu kuitenkin välittömästä väkinäiseltä ja turhalta, eikä tyylilajiltaan vanhahtava kerronta istu tällä kertaa kunnolla nykyajan elokuvaan. Vaikkei kaiken menon keskellä elokuva ehdikään käymään tylsäksi, löysin siitä useampia täysin turhia kohtauksia. Ne olisi voinut ihan suosiolla jättää leikkaamon lattialle.
Hahmojen välillä ei ole luonnollista kemiaa, vaan se tuntuu kylmältä ja laskelmoidulta. Elokuvan edetessä jää sulaa hieman, mutta ei tässä päästä ammentamaan mitään sielujen syvyyksistä. Tosin lapsinäyttelijät nousevat yllättäen muiden yläpuolelle. Raffey Cassidyn esittämän topakan Athenan siniset silmät porautuvat katsojaan intensiivisesti, olipa kyseessä sitten kiukkua, iloa tai surua. Vastapainoksi aikuiset tarjoavat vähemmän hyvää työskentelyä, eikä George Clooney löydä oikein tasapainoa hahmolleen. Hän ei osaa päättää, onko elokuvan tarkoitus olla lapsellinen seikkailu vai totista toimintaa. Tähän ihmettelyyn katsojakin voi samaistua, sillä elokuva tarjoilee vuoron perään koomista kohellusta, intensiivistä jännitystä ja brutaalia väkivaltaa.
Tomorrowland on esimerkki hyvästä ja vähän rohkeastakin yrityksestä tehdä jotain uutta, joka kaatuu harmillisesti liialliseen selittelyn tarpeeseensa. Visuaalisesti rikas ja näyttävä elokuva on kuin kollaasi lapsuudenajan elokuvia. Se tarjoaa tärkeää sanomaa fiksusti kirjoitettuna, kuitenkaan turhia saarnaamatta. Ohjaaja Brad Birdin omintakeinen tyyli luo outoa vanhanajan tuntua aina vaikuttavaa musiikkia myöten. Halusin pitää elokuvasta, mutta sen kerronta oli hieman jaarittelevaa, eikä tyyli löytänyt missään vaiheessa tasapainoa.
