Elokuva kertoo Sheeta-tytöstä, joka putoaa ilmalaivasta kenraali Muskan joukkojen ja heitä vastaan taistelevien Dolan ilmarosvojen kynsistä. Kaulassaan roikkuvan leijukristallin ansiosta tyttö liitelee turvallisesti kaivostyöläispoika Pazun huostaan. Sekä kenraali että ilmarosvot ovat kiinnostuneet Sheetan mystisestä korusta, koska se näyttää tien legendaariseen Laputaan, pilvien kätkemään ja kaupungin kokoiseen lentävään linnoitukseen. Elokuva koostuu pitkälti osapuolten vauhdikkaasta kilpajuoksusta ja -lennosta linnaan, tosin kaikilla on asiaan kuuluvasti aivan eri motivaatiot mielessään.
Leijuvan linnan asukkailla oli aikoinaan sekä valtaa että tietoa, ja näin he onnistuivat rakentamaan tasapainon luonnon ja teknologian välille. Vääräaikeisten käsissä tämä kaikki tosin osoittautui äärettömän vaaralliseksi. Laputaan kerrotaan jääneen myös mittaamattomat määrät aarteita. Kaikessa kiehtovuudessaan linna pysyy kuitenkin elokuvassa tietyllä tasolla saavuttamattomana. Näin Miyazaki kuvaa menneisyyden muistoja ja suurellisia haaveita, jotka käytännössä osoittautuvat mahdottomiksi.
Ohjaajalle tyypillisesti elokuvan maisemissa on selkeästi länsimaisia vivahteita, kuten tällä kertaa häivähdys englantilaista työläisarkkitehtuuria. Verrattuna Miyazakin moniin muihin animaatioihin, on Laputan värimaailma ja tyyli huomattavasti synkempää. Tämä kuitenkin sopii elokuvan tapahtumiin, jota ei muutenkaan ole suunnattu perheen piltti-ikäisille.
Vaikka elokuvassa ovat läsnä monet myöhemmin Miyazakille ominaiset ikuista kestävyyttä huokuvat teemat kuten ekologisuus, mystiikka ja teknologia, ei se kuitenkaan yllä yhtä korkealle tasolle, kuin esimerkiksi ohjaajan myöhemmät elokuvat Prinsessa Mononoke (1997) ja Henkien kätkemä (2001). Sen verran hieno suoritus Laputakin kuitenkin on, että Hayao Miyazakin voi sanoa olevan paljon enemmän kuin lempinimensä mukainen Japanin Walt Disney.