Ideanikkareiden viimeisin tuotos Burn After Reading (2008) oli nopeatempoinen tähtikaartin kavalkadeja vilisevä elokuva. Nyt veljekset tekevät paluun juurilleen ja kuvaavat 1960-luvun Minneapolisin juutalaisyhteisön eloa, johon ei ole ollut Hollywood-pärstöillä asiaa roolituksessa.
A Serious Manissa uskonnollisuudella ja sen maneereilla leikitellään rajulla otteella. Elokuvan päähenkilö edustaa perinteistä coenilaista miehen mallia: tavallinen keski-ikäinen mies jonka elämä ei oikein suju, vaikka kuinka tekisi työtä ja rukoilisi. Coenin veljekset tuntien päähenkilön elämä on kuitenkin kaikkea paitsi perinteistä, eli täynnä uskomattomia käänteitä ja varsin monipuolinen lähipiiri, johon kuuluvat niin patrioottinen naapuri, moniulotteisesti hepreaa sokeltavat rabit ja Tooraa opiskeleva poika, jonka korvissa raikaa Jefferson Airplane.
Myös kerronta on monipuolista ja siinä yhdistellään erilaisia tyylejä. Tämä ei kuitenkaan sekoita elokuvaa, vaan se luo värikästä rytmikkyyttä juutalaisyhteisön harmaaseen arkeen. Alun historiallisella katsauksella viritellään katsojaa pohtimaan kuolemaa ja sen merkitystä. Maailmanlopun ainekset alkavat pikku hiljaa olla kasassa.
Surkean päähenkilön rooliin päätynyt Michael Stuhlbarg antaa itsestään kaiken juutalaisen mustan huumorin, mitä yhdestä kehosta voi irti saada. Pysähtyvät tunnetilakuvaukset ja hermoraunioilla olevan ukon lakoninen mutta hersyvä dialogi, paikoittain monologikin, toimii elokuvan huumoriruiskeena. Myös muut melko tuntemattomat juutalaisnäyttelijät tekevät kirjavan mutta onnistuneen työn.
Vaikka elokuva aiheuttaakin hihittelyä ja hymähdyksiä, paljastaa se toisinaan myös jopa surumielisen luonteensa. Coenit onnistuvat jälleen johdattamaan katsojan massiivisiin mittasuhteisiin paisuteltujen hullukuristen tapahtumien äärelle, joiden taustalla piileekin pieni tarina elämää suuremmasta tragediasta.