Ant-Man and the Wasp: Quantumania on mukava piristysruiske Marvelin elokuviin jo kyllästyneille, joskaan niiden parhaimpien joukkoon elokuva ei kohoa. Paul Rudd palaa Scott Langin rooliinsa, ja Hope van Dynea esittää Evangeline Lilly. Hank Pymia esittää Michael Douglas, Janet van Dynea puolestaan Michelle Pfeiffer ja vanhempaa tytärtä Cassieta Kathryn Newton. Pian Kang the Conqueror (Jonathan Majors) pyrkii pakenemaan vankeudestaan.
Tapahtumapaikkana oleva Quantum Realm on "universumi omamme alla". Noin käytännössä tekijät voivat laittaa aivan vapaasti ranttaliksi Star Warsin malliin. Ulkoisesti elokuva onkin suurimmaksi osaksi hyvin näyttävä tieteistyyliin. Kyse on käytännössä vain ulkoisesta loistosta ilman sen syvällisempää tarinallista tarkoitusta. Saman virheen teki myös Doctor Strange in the Multiverse of Madness.
Elokuva on levoton, ja se viskoo usein katsojan eteen lillukanvarsia ja irrallisia kohtauksia kiivaaseen tahtiin, mikä vaikeuttaa varsinaisesta tarinasta kiinni saamista. Thor: Love and Thunder teki samoin, mutta nyt mukana on Paul Rudd vitsailuineen, ja hänen näyttelijäntaitojaan harmillisesti usein aliarvioidaan. Jonathan Majors on kuitenkin illan tähti, ja vie huomion jokaisessa kohtauksessaan. Hän oli loistava Loki-sarjan viimeisessä jaksossa, ja sama jatkuu tässä elokuvassakin.
Rudd ja Majors luovat ytimen ja hyvä niin, sillä esimerkiksi Katy O'Brianin kapinallinen Jentorra on tyystin väärässä paikassa. Missään vaiheessa ei katsojalle muodostu käsitystä siitä, että Kang hallitsee Quantum Realmia diktaattorina. Näin ollen kapinoiminenkaan ei tee vaikutusta.
Poikkeuksena Corey Stollin komediallinen M.O.D.O.K. toimii hienosti, mutta on silti yksin kaikkien muiden vähemmän kiinnostavien sivupolkujen joukossa.
Kaikesta huolimatta Ant-Man and The Wasp: Quantumania on viihdyttävä, ja isomman siivun ruutuajasta antaminen Kangille on ollut hyvä ajatus. Mitään ihmeempää uutta ei ole luvassa, mutta kokonaisuus toimii riittävän hyvin.