Aquaman and the Lost Kingdom lässähtää heti alkuunsa

Puoliksi atlantislainen oluen ystävä Arthur Curry kokee, ettei ole helppoa olla se oikea Atlantiksen kuningas. Puolet kansasta on sotajalalla, ja oman ongelmansa tuottaa vielä se Black Manta. Perhehuoletkin vaivaavat. Amber Heard on leikattu elokuvasta pois, ja ensi-ilta on kaikin tavoin kovasti myöhässä. Leffa onnistuu lähinnä lisämetelin tuottamisessa näin joulukiireiden alla.

Aquaman and the Lost Kingdom ei sisällä ainuttakaan omaperäistä ideaa, paitsi ehkä muutamia kiinnostavia vedenalaisia ajokkeja. Kaikki on nähty jo aiemmin, ja sen ohella koko elokuva tuntuu tilkkutäkiltä kaikkien uusintakuvauksien ja muokkaamisien seurauksena.

Amber Heardin pois jättäminen johtaa useisiin kohtauksiin, jotka eivät vain suju niin kuin niiden pitäisi. Lisäksi elokuva ei tunnu osaavan päättää, millä tavalla sen pitäisi tarina aloittaa. Erilaisia aloituksia on ehkä viisi kappaletta, ja se tarina lähtee rullaamaan vasta hyvin myöhään. Ehkä se ainoa hyvä osuus Patrick Wilson ei pysty kokonaisuutta pelastamaan.

Paljon kaikenlaista tapahtuu, mutta ei kuitenkaan tarinan osalta. Aquaman itse vaikuttaa hölmöltä, aivan kuin sen enempää Jason Momoa kuin ohjaaja James Wan eivät olisi halunneet henkilöhahmoon koskea. Ohjaajan todistetut kyvyt menevät hukkaan tällaisessa. Digitaalitehosteet on tehty sen verran huonosti, etteivät ne ainakaan auta asioita.

Huumori ei toimi, tarinaa ei ole kuin nimeksi, henkilöhahmot ovat latteita ja dialogi turhanpäiväistä. Itsestäänkin pilaa tekevät sarjakuvafilmatisoinnit ovat hyvä juttu niin kauan kuin on olemassa tasapaino sen hauskuuden ja vakavan tarinankerronnan kesken. Mutta nyt nähty on suorastaan noloa.

Aquaman and the Lost Kingdom on vanhan mallin DC Comicsin elokuvien viimeinen epätoivoinen hengenveto ennen pohjaan painumista. Kukaan ei tätä elokuvaa muista tai kaipaa.