Avatar: The Way of Water (4K) näyttää hyvältä

Avatar (2009) oli taidokkaan elokuvaohjaaja James Cameronin ensimmäinen horjahdus miehen huikeassa ansioluettelossa. Teknisesti upea elokuva ei missään nimessä ollut huono, mutta siitä ei välittynyt Cameronilta odotettu yksityiskohtainen ja täydellisesti hallittu tarinankerronta. Jatko-osaa saatiinkin sitten odottaa hulppeat 13 vuotta, joten ohjaajalla olisi ainakin pitänyt olla aikaa panostaa myös tarinaan pelkän teknisen suorituksen hiomisen sijaan. Toivoni hiljalleen upotessa elokuvan edetessä, nousivat pahimmat pelkoni pintaan.

Ensimmäisen elokuvan lopussa Na'vi-kehonsa valinnut Jake (Sam Worthington) on kasvattanut perheen Neytirin (Zoe Saldana) kanssa. Päälle vuosikymmenen kestänyt rauha Pandoralla kuitenkin särkyy, kun poisajetut ihmiset tulevat takaisin omimaan planeetan resursseja. Samalla ihmisten viholliseksi ristitty Jake perheineen joutuu metsästyksen kohteeksi yllättävältä taholta, sillä kaikki eivät ole unohtaneet aikaisempia tapahtumia.

Avatar: The Way of Water on tarinaltaan hyvin tyypillinen jatko-osa. Tuttuja asioita aikaisemmasta elokuvasta tuodaan uudestaan mukaan isommassa mittakaavassa. Itse asiassa elokuva toistaa useita kohtauksia suoraan ensimmäisestä osasta, mutta sijoittaa ne nyt metsän sijaan veteen. James Cameron on ennenkin hyödyntänyt samanlaista uusiokäyttöä elokuvissaan: ainakin Terminatorissa, jossa kikka kuitenkin tuki tarinaa pelkän kierrätyksen sijaan. Hyvin väkinäiseltä tuntuvan fanipalvelun nimissä kuolleita hahmoja tuodaan takaisin joko epäloogisin ja maailmankuvan vastaisin keinoin tai jopa ilman syytä pelkällä mysteerillä kuitaten. Elokuvan kerronta ontuu muutenkin tasapainottoman sisällön kanssa, jossa esimerkiksi tapahtumia pitkälti yli kymmenen vuoden ajalta käydään läpi noin kuudessa minuutissa, mutta lopputaisteluun jätetään aikaa lähes tunti. Välillä kohtauksesta toiseen hypitään kesken kaiken, osa tapahtumista unohdetaan aivan liian pitkäksi aikaa ja useita kuvioita jätetään selittämättä. Myös tarinan monet ratkaisut tuntuvat epäloogisilta ja hahmojen toiminta ristiriitaiselta. Näistä monista ongelmista huolimatta jotain elokuvassa tehdään oikein, sillä sen kolmen tunnin pituus menee yllättävän kevyesti.

Lähes kaikki elokuvan hahmot ovat tietokoneella tehtyjä näyttelijöiden suoritusten mukaan, mikä tekee Avatar: The Way of Waterista varsin omalaatuisen kokemuksen. Teknisesti hahmot ovat kuitenkin niin hienosti luotuja, että tuntuukin siltä kuin katsoisi oikeiden Na'vien elämää. Yleisesti näyttely on elokuvassa uskottavaa, vaikkei mitään Oscar-pystien arvoista suoritusta pääsekään todistamaan. Elokuva on kuvattu kokonaan studiossa ja mielikuvituksen varassa ilman elokuvassa nähtävää rekvisiittaa. Hahmojen väliset kemiat tuntuvat luonnollisilta ja olemukset ovat yleisesti mukavan ilmeikkäitä. Ensimmäisen elokuvan päähahmot on nyt jätetty lähes kokonaan taka-alalle näiden lapsien ottaessa vetovastuun seikkailusta. Suurimmat kompastelut hahmojen keskuudessa tulevat muutamista oudon ristiriitaisista teoista, kuten ystävästä kiusaajaksi muuttuminen kohtauksen välillä. Myös "bro"-sanaa viljellään ihan liiaksi teinien keskuudessa, mikä voi olla oikeasti normaalia, mutta alkaa tökkimään elokuvaa katsellessa. Na'vien vesikansan tavat on kopioitu suoraan maoreilta, mikä tuntuu irtonaiselta ja oudolta ottaen huomioon, kuinka paljon uutta ja omaperäistä työtä Pandora-planeetan luonnon eteen on tehty. Ihmisnäyttelijöistä myös naiskenraali, valaanpyydystäjä ja tämän meribiologikaveri tuntuvat jotenkin irtonaisilta muusta kokonaisuudesta.

Visuaalisesti elokuva on kyllä huikeaa katsottavaa. Yksityiskohtaisen luonnon ja eläväisten hahmojen parissa unohtaa katsovansa tietokoneella luotua maailmaa. Kaukainen Pandora-planeetta tuntuu täysin aidolta, sillä visuaalisen ilmeen lisäksi planeetta kasveineen ja eliöineen on suunniteltu toimivuutta myöten, mikä todellakin näkyy ja tuntuu. Tekijöiden huikea suoritus kestää hienosti tarkempaakin tarkastelua 4K-resoluutiossa. Vaikka julkaisu on ainakin osittain vain ylöspäin skaalattu 4K-kuva ja ilman Dolby Visionia, näyttää elokuva harvinaisen tarkalta ja luonnollisen värikylläiseltä. Vedellä elokuvassa on iso rooli ja yleisesti se on teknisesti haastava kohde. Avatar: The Way of Waterissa juuri vedenalaiset kohtaukset todella erottuvat joukosta elävyydellään ja kirkkaudellaan. Näin iso tehostespektaakkeli on saatu pidettyä harvinaisen ehyenä kokonaisuutena. Ainoastaan muutamat tehostekömmähdykset erottuvat joukosta, kuten tökerösti käsin animoitu veneen karilleajo. Myös osa vedenalaisista kohtauksista näyttää lähinnä nykykonsolisukupolven toimintapeliltä kuin varsinaiselta elokuvalta. Kolmen tunnin pituinen elokuva on saatu ahdettua yhdelle levylle, mikä ei kuitenkaan näy kuvanlaadussa pakkausartifakteina. Ainoastaan levyn kerroksen vaihtuessa kuva hetkellisesti töksähtää Xbox Series X:llä pyörittäessä. Näitä pätkäisyjä tulee kolme kappaletta elokuvan aikana.

Ohjaaja James Cameronin lupaukset syvällisemmästä ja tasokkaammasta tarinasta jatko-osan suhteen hukkuvat tehosteiden hiomisen alle ensimmäisen osan tapaan. Selvästikin Avatar: The Way of Water(kin) on tehty lähinnä elokuvan näköiseksi tekniikkademoksi ja aivan upealtahan se näyttää. Kaikki se työ tällaisen teoksen saavuttamiseksi on suorastaan häkellyttävää ja ansaitsemansa Oscar-pystin arvoista. Ymmärrän täysin, että yksityiskohtien hiominen vie helposti tekijät mukanaan, mutta visuaalinen ilme on kuitenkin vain osa elokuvaa, eikä edes se kaikkein tärkein. Yhdeltäkään elokuvantekijältä, varsinkaan James Cameronilta, on vaikea hyväksyä tällaista ratkaisua jo toistamiseen varsinkin, kun Avatarin jatko-osa on tarinallisesti edeltäjäänsä heikompi. Tästä huolimatta Avatar: The Way of Water on ehdottomasti nähtävä pelkästään sen teknisten saavutusten takia ja toimintapainotteinen elokuva kyllä rullaa sujuvasti eteenpäin muutamien hyvien oivallusten saattelemana. James Cameronin aikaisempien elokuvien rinnalla Avatarin jatko-osa on kuitenkin todella paha pettymys.

Avatar: The Way of Water 4k-julkaisun mukana tulee myös Blu-ray-levy elokuvasta sekä erillinen Blu-ray-levy täynnä lisämateriaalia. Ekstralevyllä on useamman tunnin edestä dokumentointia elokuvateosta. Teknisestä puolesta ja elokuvanteosta yleensä kiinnostuneet saavatkin reippaan määrän mielenkiintoista katsottavaa, missä käydään kohtuullisen perusteellisesti läpi vaiheita ja vaikeuksia uskomattoman näyttävän elokuvan työstämiseksi valmiiksi. Materiaali ei mene liialliseksi kilpakehumiseksi vaan keskittyy onneksi pääsääntöisesti elokuvanteon eri vaiheisiin ja saa katsojan arvostamaan tekijöitä entistä enemmän mielettömän suorituksen edessä.