Bad Boys (1995) oli raikas tuulahdus 90-luvun toimintaelokuviin, ja siinä yhdisteltiin isoa toimintaa ja nokkelaa huumoria. Bad Boys II (2003) jatkoi tällä samalla menolla, ja entistä isommassa mittakaavassa. Samalla valitettavasti huumorin osuutta kasvatettiin, ja sitä väännettiin pahasti jankuttavaan sekä kuivaan suuntaan. Lähes 20 vuotta myöhemmin hittielokuvasarja on saanut kolmannen osansa, mutta ilman alkuperäistä ohjaajaa Michael Bayta. Onko Bad Boys for Life löytänyt takaisin tiensä laadukkaille juurilleen, vai ajelehtinut entistä kauemmaksi hölmöilyn ja mitäänsanomattoman juonen pariin?
Etsivät Mike Lowrey (Will Smith) ja Marcus Burnett (Martin Lawrence) ovat siivonneet Miamin katuja rikollisista jo vuosikymmeniä. Vauhti alkaa kuitenkin riittämään Marcukselle, josta on juuri tullut isoisä. Toisaalta Mike ei näytä hidastumisen merkkejä, ja aikoo elää vaarallisesti pahana poikana loppuun asti. Näin ollen miesten välillä on selkeää erimielisyyttä tilanteesta. Uuden kauhua herättävän meksikolaisjengin valtaannousu kaupungissa pakottaa kuitenkin parivaljakon vielä yhteen keikkaan.
Siinä missä Bad Boys for Lifen tarina polkaistaan käyntiin ihan uskottavista lähtökohdista, alkaa se nopeasti kompastelemaan epäloogisella etenemisellään. Kirjaimellisesti aivan liian kaukaa haetut yhteydet hahmojen välillä tuntuvat väkinäisiltä, ja onnistuvat epäuskottavuuden ohella pahimmillaan jopa vesittämään hahmojen taustoja aikaisemmista elokuvista. Kerrontaa toki siivitetään lukuisilla toimintakohtauksilla ja muutamilla yllättävillä käänteillä, mutta jokaista positiivista tilannetta edeltää ja seuraa suoraan sanoen noloa huumoria lähinnä Martin Lawrencelta. Ihan kuin huumori ei jo aiheuttaisi silmien pyöritystä ja tuskaista vääntelyä sohvalla tarpeeksi, lukuisia kohtauksia onnistutaan vielä venyttämään pidempään kuin se olisi kenellekään hyväksi.
Martin Lawrencen jatkaessa epäonnistumistaan koomisena keventäjänä toiminnan ohessa elokuva oikeastaan lepää Will Smithin harteilla. Onneksi Smithillä riittää karismaa ja asennetta vetää päärooli uskottavasti läpi. Toinen ainoa mainitsemisen arvoinen esiintyminen tulee poliisin iskuryhmän jäseneltä Kellyltä (Vanessa Hudgens). Hudgens onnistuu saamaan särmää räväkkään hahmoonsa, ja tekee vähäisistä esiintymisistään mielenkiinnolla odotettavia. Vaikka elokuvassa on useita tuttuja sivuhahmoja aikaisemmista Bad Boys -elokuvista, ovat nämä lähinnä mitäänsanomattomia pintapuolisia ilmestyksiä ilman mitään merkittävää vaikutusta tarinaan (ja täten hukattua potentiaalia).
Visuaalisesti Bad Boys for Life onnistuu luomaan samantapaista auringon kellertävää lämmintä ilmettä, jota Michael Bay käytti jo kahdessa edellisessä elokuvassa. Muutenkin tekninen taso on varsin korkealla, ja vahvakontrastinen Miami näyttää kaikin puolin tyylikkäältä. Elokuvan alkupuolella mukana on myös hienosti tyyliteltyjä hidastuskuvia luomaan tunnelmaa, mutta harmillisesti loppua kohden tällaiset fiilistelyt unohtuvat oikeastaan kokonaan. Räjähdyksiä riittää ja autojakin laitetaan lyttyyn, mutta silti elokuvasta hohkaa läpi tietynlainen tekninen kylmyys. Tästä ehkä paras esimerkki on tietokoneella tehtyjen punaisten sumupölähdysten käyttö luotien osuessa, kun taas alkuperäiselokuvissa veripussien poksahtelu toi sitä odotettua reippautta toimintaan ja autenttisuutta kokonaisuuteen.
Bad Boys for Life ajautuu samaan ongelmaan kuin lähes kaikki muutkin nykypäivän toimintaelokuvat. Tuottajat yrittävät survoa elokuvan kaikkia miellyttävän muotin läpi, jolloin omaperäisyys ja särmä tippuu väkisinkin kyydistä. Paljoa ei auta fiilistellä aikaisempia sarjan elokuvia, kun sieltä on osattu hyödyntää lähinnä vain surkea huumori ja moninkertaistaa sen käyttö. Hahmot vieläpä kääntävät kelkkansa 180 astetta yhden kohtauksen aikana ainoastaan sen vuoksi, että jatko-osa saataisiin pedattua. Siksi tätä rymistelyä eivät pelasta ne muutamat näyttävät tekniset tyylittelyt tai uskottavat roolisuoritukset.
Elokuvan Blu-ray-julkaisuun on ahdettu aimo annos lisämateriaalia. Pidennettyjen ja poistettujen kohtausten lisäksi asiasta kiinnostuneet voivat tuijotella esimerkiksi useita elokuvantekoon liittyviä dokumentteja. Elokuvan katsomisen jälkeen nämä lisämateriaalit eivät minua kuitenkaan kiinnostaneet.