Beetlejuice (4K) on tarinaltaan yksinkertainen, ja kuvitukseltaan ensiluokkainen

Vuonna 1988 sai ensi-iltansa Tim Burtonin kauhukomedia Beetlejuice, ja jostain syystä leffa nauttii kulttiklassikon maineesta. Ja edelleen jostain syystä päätettiin, että tarvitaan jatko-osa vuonna 2024 nimellä Beetlejuice Beetlejuice. Oli siis odotettavaa, että se alkuperäinen elokuva saa oman 4K-painoksensa. Iästään huolimatta Beetlejuice on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Elokuva palkittiin aikoinaan parhaan maskeerauksen Oscar-palkinnolla.

Adam (Alec Baldwin) ja Barbara (Geena Davis) ovat isossa talossa asuva lapseton pariskunta. Kiinteistönvälittäjä innostaa heitä vaihtamaan pienempään, mutta kaksikko ei siitä innostu. Kaupungin keskustasta palatessaan Adam ajaa autollaan jokeen. Kotiin päästyään molemmille alkaa tapahtua kummia. He ovat kuolleet, ja ovat siis pelkkiä kummituksia. Ja mikä pahinta, he ovat jumissa viimeiseksi jääneessä talossaan. Kiinteistövälittäjä saa talon myytyä nopeasti, mutta nykyiset haamuasukkaat eivät pidä heistä. Alkaa projekti pelotella heidät pois talosta. Apuaan moiseen tarjoaa arveluttava kummituskollega Beetlejuice (Michael Keaton), joka pitää itseään pelottelualan yksityisyrittäjänä.

Elokuvan tarina on lopulta hyvinkin yksinkertainen, mutta ehkä juuri siksi se toimii. Näin tekijöille jää runsaasti aikaa maalailla katsojan eteen omanlaisensa kuolemanjälkeinen maailma. Erilaisia henkilöhahmoja on paljon, ja vaikka katsoja ei opi heistä kovinkaan paljoa niin siitä huolimatta riittävästi. Itse Beetlejuice ei saa kovinkaan paljoa ruutuaikaa, mutta ehkä sekin toimii enemmän elokuvan eduksi. Näin kaikessa pöhköydessä säilyy jonkinlainen maltti, eikä juoni missään vaiheessa lyö niin sanotusti läskiksi.

Tehosteet ovat suurimmaksi osaksi vahamaisia, ja yllättävän hyvin aikaa kestäneitä. Oscar-palkinto maskeerauksesta tuli ehdottomasti ansioista. Lavasteissa ja musiikissa on kaikkialla nähtävissä ja kuultavissa se Tim Burtonin elokuville tyypillinen goottilainen melankolisuus, josta sitten pitää tai ei pidä. Minä kyllä pidän.

Häiritsevintä on ehkä loppuratkaisu, jota ei voi luonnehtia tyydyttäväksi. Tarina jää mielestäni eräällä tavalla kesken. Muutama juonen lopetteleva lisäkohtaus olisi tarvittu, mutta ehkä sellaista ei vain ollut katsojille antaa.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. Tämä on sääli, sillä mieluusti olisin kuunnellut kommentteja tarinan taustalla ja ennen kaikkea siitä, miksi kuolemanjälkeinen maailma on muovattu sellaiseksi kuin se on. Myös lavastuksesta ja siitä maskeerauksesta olisin myös halunnut tietää enemmän.

Säilytän Beetlejuicea ainakin toistaiseksi hyllyssäni, ja haluan kuulla muutaman kaverini mielipiteen elokuvasta. Niin tai näin, tarinan yksinkertaisuudesta huolimatta näkemäänsä jää miettimään. Ja se on elokuvalle aina hyvä saavutus.