Kolmatta Beverly Hillsin kyttää jouduttiin odottamaan jopa seitsemän vuotta ensimmäisen jatko-osan jälkeen. Ohjaaja oli taas vaihtunut mutta nyt myös alkuperäiset tuottajat olivat lähteneet projektista. Sarjan heikoimpana osana pidetty elokuva on saanut kuitenkin 4K-julkaisun, joten tätä parempaa mahdollisuutta ei tule tarkistaa itse, onko elokuva maineensa veroinen.
Pieleen mennyt ratsia jättää jälkeensä ruumiita ja tekijät pääsevät Axel Foleylta (Eddie Murphy) karkuun. Jäljet johtavat taas länsirannikolle ja kaikista vähiten odotettuun paikkaan, Wonderworld-huvipuistoon.
Beverly Hills Cop III:n tarina tuntuu ihan uskottavalta jatkumolta aikaisempaan. Elokuva rullaa sujuvasti eteenpäin tarjoillen toimintaa ja huumoria sekä yllätyskäänteitä, joista viimeinen tosin on jo täysin tarpeeton. Elokuvassa velloo kuitenkin hieman paikkaansa kuulumaton tunne, sillä väkivalta on varsin yksityiskohtaista ja karua, kun taas komediatilanteet viedään liikaa pelleilyksi. Tuloksena on epätasapainoinen sekoitus tyylilajeja, joka jättää kohtuullisen vauhdikkaasta kerronnassa huolimatta elokuvalle viimeistelemättömän ja epävarman tunteen.
Sanoisin ohjaaja John Landisin olleen yhtä lailla väärä valinta ohjaajaksi kuin Timothy Carhart pahikseksi. Landis ei tunnu hallitsevan energisen ja sujuvan toiminnan ohjausta. Vaikka elokuvan ammuskelukohtauksissa on näyttävyyttä, väärät musiikkivalinnat tai niiden puute kokonaisuudessaan jättää tunnelman kylmäksi ja hieman ontoksi. Sen sijaan Landis on puskenut enemmän vääränlaista komediaa elokuvaan, mikä taas on peruja selkeästi eri tyyppisistä elokuvista. Lopputulos on kokoelma enemmän ja vähemmän toimivia paloja, mitkä eivät oikein istu yhteen.
Eddie Murphy hoitaa pääosavastuunsa ammattitaidolla, josta tosin puuttuu aikaisemmin nähty energinen heittäytyminen ja reipas olemus. Murphy tuntuu enemmänkin luotsaavan läpi elokuvan turvallisella automaatiolla, josta ponnahtaa esiin vain muutama yksittäinen mieleenpainuva hetki. Nokkelat improilut ovat poissa ja useat vitsitkin tuntuvat lähinnä väkinäisiltä. Beverly Hills Cop III menee kuitenkin varsinaisesti metsään päävihollisen roolituksen myötä. Siloposkinen ja viattoman ulkona kuvioista pyöreillä kasvonpiirteillään oleva Timothy Carhart on täysin väärä henkilö tunteettomaksi rikolliseksi, Ellis De Waldiksi. Carhartin puinen olemus ei onnistu vakuuttamaan suuntaan tai toiseen, eivätkä tilannetta paranna väkinäisen oloiset toiminnot, joilla pahista yritetään myydä yleisölle. Sarjan aikaisemmista tähdistä ainoastaan Judge Reinhold palaa Billyn rooliin. Reinholdin ja Murphyn väliltä voi aistia aitoa kemiaa, mutta enimmäkseen tämäkin vesitetään turhanpäiväisellä pelleilyllä.
Visuaalisesti elokuva on tyylitelty hyvin. Toimintakohtauksissa on näyttävyyttä ja stuntit mieleenpainuvia. Kiehtovana ja omaperäisenä sijaintina huvipuisto hyödynnetään varsin mallikkaasti osana monipuolista toimintaa. Erityisen tyylikäs George Lucasin piipahduksesta käynnistyvä maailmanpyöräkohtaus tekee edelleen vaikutuksen, vaikka natiivi 4K-tarkkuus paljastaakin osan heikommista trikkikuvista kiusallisen selvästi. Kuva on muutenkin elokuvassa kauttaaltaan huolella masteroitu selväksi ja teräväksi. HDR-tehosteet puskevat väripaletin luonnolliseksi ja eläväiseksi, mutta kirkkaiden valojen loistetta ei näy mitenkään kovin selvästi.
Beverly Hills Cop III:n 4K-julkaisu on jätetty pelkästään huolitellun masteroinnin tasolle, sillä elokuvan lisäksi levyllä ei ole kuin interaktiiviset valikot. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä tapahtumia elokuvan teosta ja kommentteja tekijöiden suusta netistä luettujen tuotanto-ongelmien vastapainoksi. Kaikesta huolimatta Beverly Hills Cop III ei ole mikään täysi epäonnistuminen. Potentiaalia elokuvassa on paljonkin ja yritystäkin tekijöillä on kaikesta huolimatta ollut. Ei tämä elokuva kahden edellisen tasolle pääse mitenkään, mutta toimii kuitenkin kohtuullisen sujuvana ja kevyenä toimintaseikkailuna, joka pärjää nykypäivän osaamattomuudelle heittämällä.
