Birth of the Dragon

Mitä tulee kung-fuiluun ja taistelulajeihin yleensä, ei oikeastaan kukaan ole voinut olla kuulematta Bruce Leestä. Lukuisia vaikuttavia saavutuksia tehtailleen miehen harmillisen ennenaikaisen kuoleman jälkeen on legendan ympärille kertynyt vaikka minkälaista... legendaa. Yksi kiistellyimmistä tapahtumista Leen elämässä on mystinen taistelu Shaolinin munkki Won Jack Mania vastaan. Vastaukset miksi taistelu käytiin, kuinka kauan se kesti ja kuka oikein voitti lopulta ovat muuttuneet kertojan mukaan, eikä kenelläkään tunnu olevan täyttä varmuutta asiasta. Birth of the Dragon pureutuu juurikin tähän kamppailuun, ja raottaa taustoja asian tiimoilta.

Elokuvan lähtökohdat ovat erityisen mehukkaat ja jos tarina olisi keskittynyt kertomaan siitä mitä luvattiin, olisi elokuva voinut olla ehkä hyväkin. Kerronta tökkii pahemman kerran elokuvan vaihdellessa tyyliään lennosta realistisesta kuvauksesta kung-fu-taisteluihin ja teinisaippuasta kyttäkomediaan, josta puuttuu enää yläfemmojen heitot. Tarinan painatus on pahasti pielessä luvatusta, eikä asiaa auta teennäinen ilmapiirikään.

Hahmoja käsitellessä tarina sysää itse Bruce Leen (Philip Ng) taustalle ja antaa Leen vastustajalle Won Jack Manille (Yu Xia) enemmän ruutuaikaa. Elokuvan keskiössä kuitenkin paistattelee Bruce Leen oppilas Steve McKee (Billy Magnussen), joka nimestään päätellen on mahdollisesti ollut oikeasti Bruce Leen opissa ollut Steve McQueen. Mckee on laitettu jokaiseen tapahtuman mukaan ja jopa alullepanijaksi kahden kung-fu-mestarin kiistassa.

Elokuva esittää Bruce Leen itseään täynnä olevana m#lkkuna, joka öykkäröi ja kiusaa kaikkia. Miehellä toki riittääkin taitoa tukemaan röyhkeyttään, ja vaikka asenne totta olisikin, tekee sen katsominen elokuvasta alavireisen ja rasittavan. Won Jack Man on taas zenmäisyyden ruumiillistuma ja harmonian lootuksenkukka, jonka viisaudet ovat linjassa miehen yli-inhimillisten taistelutaitojen kanssa. Koska molemmat näistä yli-ihmisistä ovat varsin saavuttamattomissa samaistumisen suhteen, lätkäistään elokuvaa kantamaan naiivi Amerikan poika Steve McKee. Leen opeista huolimatta McKee kyselee jonnin joutavia kysymyksiä niin kung-fusta kuin yleisesti elämästäkin pitkin elokuvaa. Jatkuvan ihmettelyn ohella liikaa itsestään luuleva ja lippua isänmaallisesti liehuttava sankari rakastuu jopa kiellettyyn naiseen ja pyrkii pelastamaan hänet ilkeän jengin kynsistä kliseisimmällä mahdollisella tavalla.

Olipa Bruce Leen kuvauksesta sitten mitä mieltä tahansa, ei käy kieltäminen Philip Ng:n vakuuttavaa tulkintaa miehestä. Ng:llä on uskottavasti hallussa Leen olemus liikkeitä ja puhetyyliä myöten. Näin vahvalle heittäytymiselle olisi todella kuulunut isompi rooli elokuvassa. Yu Xia hallitsee tyypillisen kiinalaisen tyyneyden näytellessään Won Jack Mania. Enemmänkin olemuksellaan kuin ilmeillä tulkitsevasta hahmosta huokuu varmuuden lisäksi sopivaa haavoittuvaisuutta ja epävarmuutta, mikä on hyväksi tasapainoksi öykkäröivän Leen hahmolle. Miesten välillä onkin havaittavissa autenttista kilpailun aiheuttamaa sähköä. Stereotyyppisen amerikkalaisen sankarin Steve McKeen roolin vetävä Billy Magnussen on kuitenkin kaikkea muuta kuin uskottava. Magnussen pyrkii peittämään epävarmuuttaan raskaalla ylinäyttelemisellä ja suurimman osan ajasta on miehen silmistä nähtävissä, miten hän on vain hukassa. Tämä menee tosin hyvin yksiin muidenkin elokuvan näyttelijöiden kanssa. Elokuvassa on pahasti väkinäisen ylinäyttelyn makua ja yleistä teennäisyyttä kuin Kauniissa ja rohkeissa konsanaan.

Visuaalisesti ajankuvaus on hyvin kohdallaan Birth of the Dragonissa. Pienillä yksityiskohdilla on saatu rikastettua 60-luvun San Francisco varsin eläväiseksi. Harmillisesti valaisu elokuvassa on kovin amatöörimäistä saaden usean kohtauksen näyttämään selkeästi studiossa kuvatulta. Niin kuin osa näyttelystä myös hahmojen väliset taistelut ovat harmillisen teennäisiä. Taistelukohtauksia on kohtuudella elokuvan aikana, mutta niihin pääseminen on hiukan liian tyypillisten ja kulutettujen selitysten takana. Tappeluissa on myös nähtävissä liian selkeästi ulkoa opitut koreografiat ilman autenttista ja epätäydellistä reagointia, joka elävöittäisi kokonaisuutta.

Musiikissakaan Birth of the Dragon ei ole oikein onnistunut. Vaikka osa musiikista luokin kohtaukseen sopivaa tunnelmaa, on kokonaisuus kaukana hallitusta ja harkitusta. Elokuva vaihtelee musiikin tyylilajiaan hiukan liiankin radikaalisti ja vähät välittämättä elokuvassa olevasta ajankuvasta. Riippuen tilanteesta elokuvassa soi harmonista klassista musiikkia, raskaampaa metallia ja jopa tietokonepelimäistä elektromusiikkia. Valinnat ovat todella kummallisia ja toimivat tehokkaasti tapana suistaa katsoja pois elokuvan muutenkin tuuliajolla olevasta tunnelmasta.

Vuoden 1993 Rob Cohenin ohjaama Dragon - The Bruce Lee Story elokuva on hyvä Bruce Leestä kertova elokuva. Tämän jälkeen Hollywood on ollut harmillisen hiljaa aiheesta, joten Birth of the Dragonilla oli hyvät mahdollisuudet jatkaa legendaa mielenkiintoisen tarinan ansiosta. Vaikka aiheesta tulee esiin jotain uutta, harmillisesti kokonaisuus on pahasti sekaisin ja täynnä huonoja valintoja, joista ehkä suurin ongelma on laittaa itse Bruce Lee taustalle. Halpa tuotanto ja liian iso määrä epäammattimaisia tekijöitä synnyttävät yhdessä sekasikiön, joka ratsastaa vain legendan nimellä ja maineella. Se, pitävätkö elokuvan tapahtumat paikkaansa, mukaan lukien kuuluisan ottelun lopputuloksen, jääköön jokaisen omaksi mielipiteeksi. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että elokuva kiittää Wong Jack Mania konsultointiavusta.

Heikon elokuvan lisäksi Birth of the Dragonin bluray-julkaisussa ei ole mitään muuta katsottavaa. Levyltä ei ole edes perinteisten valikoiden lisäksi liikkuvaa kuvaa taustalla.