Blue Beetle on seikkaillut sarjakuvissa vuodesta 1939 asti, ja vuonna 1983 DC Comics osti sen oikeudet itselleen. Suomessa tätä supersankaria ei ole noteerattu juuri koskaan, joten elokuviin katsojat menevät pääasiassa tyystin puhtaalta pöydältä. Luvassa on parin tunnin ajan hyvin tehtyä supersankarointia ilman suuria yllätyksiä.
Jaime Reyes (Xolo Maridueña) on juuri valmistunut koulusta, ja palaa kotiinsa Palmera Cityn laitamille. Valitettavasti perhe on menettämässä kotinsa vuokran moninkertaistumisen vuoksi. Jaime päätyy siskonsa kanssa töihin Kord Industriesille siivoojaksi, ja Kordin suku suurin piirtein omistaa koko kaupungin. Erinäisten sattumien kautta Jaime saa haltuunsa Jenny Kordin (Bruna Marquezine) varastaman kummallisen esineen, joka esittää sinistä koppakuoriaista. Jostain syystä tämä koppis valitsee Jaimen, ja yhdistyy tähän jonkinlaisena symbioottina kuin Marvelin Venom konsanaan. Ja näin on uusi Blue Beetle syntynyt.
Tarina on ytimeltään varsin perinteinen supersankarointi, ja se käsittelee siinä sivussa myös perheen merkitystä, kapitalismia, itsekkyyttä ja niin edelleen. Yksinkertainen ydin mahdollistaa keskittymisen henkilöhahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa, ja tässä onnistutaan hyvin. Keskiössä on meksikolainen maahanmuuttajaperhe (Reyes), ja tästä seuraava vastakkainasettelu tyystin toisenlaisen mahtiperheen kanssa (Kord). Yllätyksiäkin mahtuu joukkoon, ja Blue Beetlen isoäiti Nana Reyes (Adriana Barraza) nousee loppua kohti hyvinkin tärkeäksi. Huonoksi puoleksi voi nostaa sen, ettei kaikkiin heränneisiin kysymyksiin vastata. Tämä lienee pakollinen ratkaisu, sillä elokuvan kesto olisi voinut kasvaa liian pitkäksi, ja toisaalta mahdollisiin jatko-osiin täytynee jättää jotain kerrottavaa.
Ehkä hieman yllättäen tunnelma niin musiikin kuin värimaailman osalta on vahvasti 1980-lukua neonvärejä myöten. Näin on ehkä haluttu huomioida myös vanhemmat katsojat, kun taas perinteinen supersankareilu hoitaa sitten sen uuden polven kosiskelun. Toinen yllättänyt asia on, miten mielenkiintoisiksi eri henkilöhahmot kasvavat elokuvan kuluessa. Perinteisesti supersankarielokuvissa näin ei ole ollut ainakaan minulla itselläni.
Kuten odottaa sopii, on Blue Beetle teknisesti ja tehosteiden osalta huippuluokkaa. Näin menoa katselee jo ihan silmäkarkin puolesta. Jonkinlaista jatko-osaa jo pohjustellaan lopputekstien jälkeisissä lyhyissä pätkissä. Blue Beetle ei ilmeisesti kuitenkaan ole saavuttamassa odotettua menestystä, joten jatkoa ei välttämättä koskaan tehdä. Tämä on sääli, sillä ainakin minulle tyystin tuntematon Blue Beetle oli pitkästä aikaa mukava yllätys.