Marvelin etsiessään tietä ulos kaivamastaan heikkojen supersankarielokuvien suosta pulju kokeilee yhtä sun toista ideaa. Kun alkuperäisen Kapteeni Amerikka -näyttelijän, Chris Evansin, sopimus loppui, suositun hahmon matkaa piti saada jotenkin jatkettua, sillä eihän Marvelin supersankaritallissa ole kuin satoja muita esittelemättömiä ja mielenkiintoisia hahmoja. Alunperin Falconia, eli Sam Wilsonia esittäneestä Anthony Mackiesta muovattiin uusi Kapu ja idean pohjalta väännettiin heikko tv-sarjakin. Nyt uusi Kapu on saanut oman elokuvan, jonka yksi monista ongelmista on se, että sen perustat juurtavat juurensa liian monien vuosien päähän.
Yllättävät tapahtumat vievät U.S.A.:n kansainvälisen selkkauksen myötä sodan kynnykselle. Kapteeni Amerikkaa käsketään olla sekaantumatta tilanteeseen henkilökohtaisen yhteyden takia, mutta juuri samaisesta syystä hänen pitää selvittää, mistä on kyse, ja kaikkia epätodennäköisyyksiä vastaan pelastaa ystävänsä sekä maansa.
Captain America: Brave New Worldin tarina ja hahmot jäävät kovin etäisiksi. Kaikki Marvelin elokuvat ja sarjatkin nähneenä elokuvan tilanteita, asioita ja hahmoja, joista ei ole mitään tietoa, käsitellään täytenä itsestäänselvyytenä. Vaikka elokuva eteneekin kohtuullisen hyvällä vauhdilla, kerronta jättää yhtälailla pohjustamatta tapahtumia ja asioita niin kuin tarina sen taustoja. Lukuisia kertoja elokuvan aikana pysähdyin miettimään, kuinka hahmo onkin nyt tuolla tai miten tämä tapahtuma oikein sai alkunsa. Asiaa eivät auta lukuisat epäloogisuudet kuten vihollisten karkuun pääseminen kävelemällä pois kuvasta tai aseiden voimien vaihtelu elokuvan tarinan tarpeiden mukaisesti. Pääpahiksen supervoima on todennäköisyyksien laskeminen, joiden avulla hän jostain kumman syystä tuntee kaikki U.S.A.:n armeijan avainhahmot ja näiden sijainnin, pystyy matkustamaan heidän luokseen ympäri planeettaa ja jopa soittamaan puhelimella presidentin sisäiseen radiopuhelimeen kesken tämän oman soiton toisaalle. En ole lukenut kyseisen hahmon sarjakuvia, mutta ainakin elokuvapuolella tällaiset toiminnat vaativat pientä lisäselvitystä. Tämän tyylisten ratkaisujen parissa kaikki tuntuu olevan elokuvassa mahdollista, joten katsojana ei ole enää mitään mistä ottaa kiinni, ja katselukokemus on yhtä kuin muistilistan läpikäyminen ilmaan heitetyistä eri ideoista. Siitä kuitenkin pisteet, että tarina vetää mielenkiintoiset yhteydet X-Meniin ja Eternalsiin, joita olisi voitu käsitellä pintaa syvemmältäkin.
Näyttelijäsuorituksissa ei oikeastaan ole vikaa. Jokainen vetää roolinsa supersankarielokuvan odotusten mukaisesti sopivan vakavasti. Anthony Mackien Kapteeni Amerikasta tekee mielenkiintoisen se, että hänellä ei ole supervoimia. Hahmo käsitteleekin asiaa elokuvassa ja siitä olisi saanut kiehtovan hahmokehityselementin syventämään tämän matkaa. Asia kuitenkin vesitetään täysin Kapun ottaessa useampia puukotuksia kehoon ja hajottamalla kylkiluitaan ainoastaan jatkamalla taisteluja entistä kiivaammin pitkin elokuvaa. Tämän pohjalta katsojalle ei jää mitään minkä puolesta jännittää, joten tapahtumat ja kohtalot ovat täysin yhdentekeviä. Kapun parina ja uudeksi Falconiksi pyrkivän Joaquin Torresin (Danny Ramirez) epävarmuus taidoistaan käännetään muka nokkelasti muita jatkuvasti piikitteleväksi koomiseksi keventäjäksi. On kuitenkin täysin epäuskottavaa, että Kapu tai kukaan muukaan jaksaisi pitää tuollaista rasittavaa ja holtitonta pään aukojaa työkaverinaan saati ystävänään, kun katsojana haluaisi jo kahden röyhkeän letkautuksen jälkeen lyödä tämän hiljaiseksi. Harrison Ford osaa ammattiottein vääntää kasvonsa kurttuun ja näyttää uskottavalta. Tuntuu kuitenkin hieman hukatulta tilaisuudelta asettaa legendaarisen Hollywood-näyttelijän Marvel-debyytti perustumaan edesmenneen William Hurtin aikaisemmin näyttelemään hahmoon vuodelta 2008. Saman hahmon erinäköisyys kuitataan vitsinä viiksien ajamisella, mikä ei paranna asiaa. Elokuvan monikulttuurillisuuden hyödyntäminen ja samalla epäuskottavuus kuitenkin kulminoituu kolmekymppiseen Shira Haasiin, jonka roolihahmo Ruth Bat-Seraph on U.S.A.:n presidentin tiedusteluvastaava ja entinen Widow, vaikka hahmo ei pituutensa vuoksi ylettäisi kaupan ylähyllyn viinoihin, saati voisi nuoren ulkonäkönsä vuoksi edes ostaa niitä ilman henkilöpapereita. Myös presidentin henkilökohtainen turvanainen, Leila Taylor (Xosha Roquemore), tuntuu olevan enemmän kiinnostunut juttelemaan Kapun kanssa ja salakuuntelemaan presidentin keskusteluja kuin suojaamaan tätä salamurhalta. Etnisyydellä rikastamisessa ei ole ongelmaa, mutta kaikki pitäisi tehdä uskottavuuden nimissä.
Visuaalisesti Brave New World on toimiva. Muutamaa tökeröä studiokuvaa lukuun ottamatta tehosteet ovat uskottavia ja näyttäviä. Erityisesti Valkoisen talon hajotus näyttää hienolta. Sijainnit vaihtelevat kiitettävän usein ja kuvaus huomioi isoja tiloja ja massiivisia toimintakohtauksia. Sen takia onkin noloa ja samalla ihmetystä herättävää, kuinka heikko kuvanlaatu elokuvassa on. Tiedoista huolimatta on hyvin vaikea uskoa, että Brave New Worldin kuva on natiivissa 4K-resoluutiossa. Elokuvan ilme on pahimmillaan sumea kuin DVD:tä katsoisi ja yleisesti heikohkon Blu-ray-julkaisun pehmeyden tasolla. Yksityiskohdat eivät juuri erotu edes lähikuvissa ja HDR-ominaisuus ei oikeastaan nosta esiin mitään tehosteita sen enempää valovoimaisuuden kuin värienkään puolesta.
Harvinaisen kehnolle kuvansiirrolle lyö vertoja ainoastaan äänimiksaus, mikä on myös luonnottoman amatöörimäisellä tasolla. Puheet on miksattu useassa kohtauksessa aivan epäselväksi muminaksi. Efektit sotkeutuvat puuromaiseksi kokonaisuudeksi ja matalaa bassoa on lyöty reippaasti peittämään kaikki muut mokat. Yhdessä keskustelukohtauksessa täysin tyhjästä tuleva matala basson humina peittää autiossa huoneessa käydyn kahden henkilön välisen mumisevan keskustelun oikeastaan kokonaan. Saadakseni katsottua elokuvan edes jollain muotoa luonnollisin äänin, jouduin säätämään bassovahvistimeni asetuksia uusiksi ihan reippaalla kädellä.
Julkaisussa vaikuttaisi olevan käytetty myös halpoja levyjä tai heikkoa painatusta, sillä paljon käyttämäni levysoitin sai suoraan uutena kotelosta otetun elokuvan pätkimään tietyssä kohtauksessa, kun taas toinen vähemmän käytetty soitin pääsi samaisen kohtauksen yli ongelmitta.
Captain America: Brave New World jatkaa kuopan kaivamista samaisessa teflonpäällysteisten supersankarirainojen suossa. On hyvin vaikea käsittää, kuinka sujuvaa elokuvaa ei osata enää tehdä edes helpon toimintaidean ympärille, vaikka rahaakin lapioidaan surutta projektiin. Pohjustusten puute, epäloogiset ratkaisut, hätäinen kerronta ja yksiulotteiset pahvihahmot muovaavat tästäkin elokuvasta taas täysin unohdettavan ja yhdentekevän kokemuksen, jonka potentiaalin hukkaaminen saa näkemään punaista Hulkia. Tällä kertaa asiaa ei ole jätetty edes elokuvan tasolle, vaan rupuinen kikkare on vielä kääritty hävyttömän heikkoon ulosantiin niin kuvan- kuin äänenlaadunkin puolesta.