Chinatown (4K) on verkkainen laatuelokuva tavalla, jollaista ei enää näe

Chinatown sai ensi-iltansa vuonna 1974, mutta tarinallisesti elokuva sijoittuu 1930-luvun Los Angelesiin. Leffa on tietoisesti tehty vanhojen noir-elokuvien tyyliin, ja 1970-luku näkyy lähinnä vain kuvanlaadussa ja värimaailmassa. Varsinainen tarina alkaa vaatimattomasti, hipaisee hetken suureellisempia kuvioita, ja laskeutuu taas lopuksi hyvinkin henkilökohtaiseksi draamaksi. Chinatown kestää useamman katselukerran, mutta tarinankerronnan verkkaisuuden vuoksi uutta katsomiskertaa ei välttämättä halua tehdä kovinkaan usein.

Jake Gittes (Jack Nicholson) on entinen poliisi, joka nykyisin ansaitsee elantonsa yksityisetsivänä. Hänen erikoisalaansa ovat uskottomien puolisoiden narauttaminen, ja yleensä petetyn osapuolen toimeksiannosta. Gittes saa uuden keikan miettimättä asiaa sen tarkemmin, mutta huomaa pian joutuneensa huijatuksi. Sitä paitsi juttuun liittyy keskellä kuuminta ja kuivinta kesää Los Angelesin vesihuolto, ja tästä vastaavan pääinsinöörin vaimo Evelyn Mulwray (Faye Dunaway). Tarina koetaan alusta loppuun poikkeuksellisen tiiviisti Jack Nicholsonin esittämän Jake-henkilöhahmon näkökulmasta, eikä katsoja missään vaiheessa tiedä yhtään enempää kuin hänkään.

Chinatown tuntuisi olevan ennen kaikkea tietynlainen ajankuva 1930-luvun Los Angelesista, tai siis ainakin välähdys siitä, millaisena ohjaaja Roman Polanski ja käsikirjoittaja Robert Towne haluavat 1930-luvun Los Angelesin esittää. Kuten jo mainitsin, se varsinainen tarina on hyvinkin maanläheinen, vaikka kasvavan suurkaupungin vesihuolto isossa osassa onkin. Jake kokee lyhyessä ajassa paljon, ja lopuksi henkilöhahmo on toinen kuin elokuvan alkaessa. Juuri näin hyvä tarina tietysti kerrotaankin.

Chinatown on hidastempoinen kokonaisuus, jossa asiat etenevät alusta loppuun samanlaisella tahdilla. Toisin sanoen katsojan kokema jännite ei missään vaiheessa laske tai kohoa, vaan säilyy kaiken aikaa samanlaisena huolimatta siitä, mitä ruudulla kulloinkin tapahtuu. Nykykatsojasta tämä saattaa tuntua tylsältä, mutta asiassa on toinenkin puoli. Nyt katsojalla on aikaa pohdiskella näkemäänsä ilman tarvetta pysäyttää elokuvaa missään vaiheessa. On vain luotettava siihen, että tarinankertojat osaavat esittää asiansa tyydyttävällä tavalla. Ja osaavathan he.

Chinatown on ihanteellinen viihde hienostuneessa seurassa, jossa istutaan hiljaa viskiä siemaillen, ja elokuvan loputtua keskustellaan nähdystä pitkään ja eri näkökulmista. Eikä kokemusta haittaa, vaikka olisi joskus nähnyt Chinatownin jo aiemmin.

Lisämateriaaleissa käydään läpi Chinatownin tekemistä, kerrotaan sattumuksia kuvausten aikana ja paneudutaan elokuvan tekemiseen. Harmillisesti lisämateriaalit ovat pirstaleinen kokonaisuus, ja näin ollen katsojan on itse muovattava päässään jonkinlainen yhtenäinen mielikuva näkemästään. Lisäksi jokainen lyhytkin pätkä on katsottava erikseen: mahdollisuus "katso kaikki, pötkössä" puuttuu kokonaan.

Chinatown on muisto menneen maailman tavasta tehdä elokuvia. Se on myös muistutus siitä, että kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, on lopputuloksena sitä kuuluisaa elokuvan taikaa.