Jean-Marc Valléen elokuva kertoo version Ron Woodroofin elämästä siitä hetkestä alkaen, kun tämä saa HIV-diagnoosin ja 30 päivän elinaikaennusteen vuonna 1985. Kyseessä on todellinen henkilö, sekä tämän sangen cowboy-henkinen operaatio toimittaa (mahdollisesti) toimivia lääkkeitä amerikkalaisille AIDS-potilaille aikana, jolloin tautiin ei vielä ollut toimivaa tai virallisesti hyväksyttyä hoitostrategiaa.
Elokuva ottaa tietenkin vapauksia päähenkilönsä suhteen. Woodroof esitetään rankkana tappelupukarina ja rodeomiehenä, jolla on alkujaan sangen kylmä asenne homoja kohtaan. Oikeasti Woodroof oli vain sangen innostunut rodeosta, eikä hän itse ratsastanut härillä. Tämän lisäksi eräät ovat jopa väittäneet Ronin itsensä olleen homoseksuaali.
Olivat tosiseikat Woodroofista sitten mitä hyvänsä, on tiukkaa faktaa, että Dallas Buyers Club on erinomainen elokuva. Pääosassa esiintyy tietysti roolistaan palkittu Matthew McConaughey, jota tukee loistavasti myöskin roolistaan palkittu Jared Leto. Pää- ja sivuosa ovat saaneet Oscar-palkinnon tällä tavoin vain neljä kertaa aiemmin gaalan historiassa, joka sanoo jo jotakin suorituksen tasosta.
McConaughey on tällä hetkellä uransa huipulla, noustuaan hömppäleffoista todella kovan luokan tuotantoihin, ja hän tiputti kilokaupalla painoa saavuttaakseen AIDS-potilaan fyysisen olemuksen elokuvaa varten. Dieetti olikin kenties se ainoa keino, sillä budjetista oli lohkaistu kokonaiset 250 taalaa meikkaukseen, josta leffa muuten voitti myöskin Oscarin.
Ylipäätäänkin Dallas Buyers Club tehtiin taskurahoilla, joka Hollywoodissa tarkoittaa viittä miljoonaa dollaria. Tätä ei välttämättä uskoisi, koska vähällä rahalla on onnistuttu tuottamaan A-luokan jälkeä alusta loppuun saakka.
Elokuvan käsikirjoituksessa on tietysti vedetty mutkia suoraksi, jotta se olisi lopulta, aihepiiristään huolimatta, optimistinen tarina ihmisestä, joka jalostuu kärsimyksen kautta. Siinä on joitain hollywoodistisia piirteitä, mutta mukana on juuri riittävästi säröä ja särmää, että banaaliudelta vältytään.
Lopulta Dallas Buyers Club kuitenkin pyörii nimenomaan McConaugheyn moniulotteisen suorituksen ympärillä. Siksi se menettääkin hieman tehoaan loppua kohden, kun huomio siirtyy Woodroofin hahmosta enemmänkin tämän pyörittämiin kuvioihin sekä taisteluun liittovaltion säännöksiä vastaan. Kyseessä on silti melkoisen pieni rikka rokassa, koska loppupeleissä DBC on edelleenkin hieno ja vahva kokemus.