Death Wish

Vuonna 1972 Brian Garfield julkaisi romaanin Death Wish, joka on suomennettu nimellä Väkivallan vihollinen. Kaksi vuotta myöhemmin tarina sovitettiin Charles Bronsonin tähdittämäksi elokuvaksi, joka poiki joukon jatko-osia. Nyt on tullut aika sovittaa ikiaikainen kostotarina nykypäivään, ja pääosassa nähdään vakuuttava iäkkäämpi herrasmies Bruce Willis.

Kirurgi Paul Kersey (Willis) on kaikin puolin kunnollinen kansalainen Yhdysvaltain Chicagossa. Eräänä yönä hänen kotiinsa murtaudutaan. Syntyneessä hässäkässä vaimo pääsee hengestään, ja tytär vaipuu koomaan vammojensa vuoksi. Poliisi ei tunnu saavan mitään aikaan, jolloin Kersey ryhtyy jakamaan oman käden oikeutta. Siinäpä se tarina pääpiirteissään onkin.

Death Wishin kostotarinan perinteisyyden antaa anteeksi osittain siksi, että se lienee jonkinlainen lajityypin kantaisä. Toisekseen Bruce Willisin maltillisen kovanaamainen suoritus on iso osa leffan viehätysvoimaa. Kolmanneksi tarina onnistutaan kertomaan riittävän nopealla tempolla, jolloin katsoja ei tylsisty.

Päivityksen nykyaikaan huomaa tavoilla, joista osa on epäsuorempia kuin toiset. Sosiaalisen median läsnäolo on vahva, ja näin ei tietenkään ollut 1970-luvulla. Mukana on niin ikään selvää kannanottoa joihinkin amerikkalaisiin päivänpolttaviin kysymyksiin. Poliisi on liian tehoton toimissaan, jolloin kansalaiset alkavat ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Toisaalta aseita on liian helppo hankkia, mikä johtaa lisääntyneeseen katuväkivaltaan tuliaseita käyttäen. Vahinko ei varmasti ole sekään, että elokuvassa on suunnilleen tasan sekä musta- että valkoihoisia näyttelijöitä. Vuoden 2018 Death Wish haluaa siis selvästi tuoda edellisen sukupolven tarinan tuoreena päivityksenä nykyaikaan. Tehtävässä onnistutaan ihan hyvin.

Teknisesti elokuva on tehty kaikin puolin hyvin. Kaikki osa-alueet toimivat, ja erityisenä ansiona on jo aiemmin mainittu onnistunut rytmitys. Väkivalta on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta nopeaa ja veristä. Toisin sanoen kohtauksia ei venytetä turhaan, vaan työ suoritetaan ja sitten tarina jatkuu eteenpäin.

Lisämateriaalit ovat kokoelma poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia. Varsinaiseen leffantekoon paneutuu yksi hieman yli 10-minuuttinen katsaus. Mitään ihmeellistä ei ole luvassa, joskin toimiihan pätkä kivana bonuksena elokuvan katsomisen jälkitunnelmissa.

Tällaisia matti meikäläisen supersankarielokuvia on alkanut tulla viime vuosien aikana, joten mitä ilmeisimmin lajityyppi on tekemässä paluuta. Ensimmäisenä tulevat mieleen Equalizer ja Taken -elokuvat jatko-osineen. Vuoden 2018 Death Wish liittyy tähän joukkoon leuka pystyssä.