Don't Move

Kun näin ensimmäisen kerran Netflixin Don't Move -elokuvan trailerin, ihastuin siihen välittömästi. Se on tiukka kauhutrilleri, jonka peruslähtökohta näytti tihkuvan jännitystä ja pelkoa. Mitä muuta voisit haluta? Suurin kysymys tätä leffaa koskien tulee tässä: onko siinä tarpeeksi vauhtia ja laatua, jotta se pystyy viihdyttämään? Kun lopputekstit vyöryivät ruudulle, oli selvää, että ohjaajat Brian Neto ja Adam Schindler onnistuivat riittävän hyvin saadakseen elokuvan tuntumaan katsomisen arvoiselta.

Ennen kuin kerron, miksi sinun pitäisi viettää 90 minuuttia Don't Move -elokuvan katseluun viikonloppuna, haluan kertoa sinulle erittäin nopean yhteenvedon juonesta. Kelsey Asbille näyttelee surevaa naista, joka viimeisiä hetkiään miettiessään tapaa karismaattisen miehen Big Surin erämaassa Kaliforniassa. Asbillen näyttelemä Iris huomaa pian, että miehessä on enemmän kuin mitä pinnalta pystyy näkemään, ja tuskallisen kohtaamisen jälkeen hän saa ruiskeen lamauttavaa seerumia, joka ottaa hänen kehonsa hallintaansa ja tekee sen hyödyttömäksi 20 minuutissa. Tämä käynnistää valtavan pakokohtauksen, joka hädin tuskin sujuu suunnitelmien mukaan, mutta riittävällä menestyksellä, että Finn Wittrockin näyttelemä sarjamurhaaja Richard ajautuu paniikkiin jahdatessaan Irista. Aamalla hän kohtaa odottamattomia uhkia, jotka estävät häntä saavuttamasta lopullista tavoitettaan - vuodattamaan Iriksen verta.

Tämä peruslähtökohta on yksi syistä, miksi elokuva toimii niin hyvin. Se ei tuhlaa aikaa ja energiaa ylimääräisiin kerrontasäikeisiin ja -hahmoihin, vaan kertoo tarinan tappajasta ja uhrista. Tällä matkalla saamme kokea paljon jännittäviä ja hämmentäviä tapahtumia, jotka saavat sinut huutamaan televisiosi suuntaan katsellessasi tietämättömien hahmojen yrittävän selvittää, mitä todella tapahtuu, kun Richard pyörittelee valheitaan ja Iris kamppailee henkensä puolesta. Tämänkaltaiset hetket ovat iso osa tätä elokuvaa. Parhaiten mieleen ovat jääneet Moray Treadwellin näyttelemän Billin seurassa tapahtuva kohtaus, hetki nuoren pojan ja hänen äitinsä kanssa, ja parhaimpana mukaansatempaava ja melkein turhauttavan jännittävä episodi Daniel Francisin roolittaman poliisin, Dontrellin, kanssa. Nämä Don't Move -elokuvan hetket eivät ole pelottavia tai kauhistuttavia, mutta ne ovat niin uskomattoman jännittäviä, ettet halua kääntää katsettasi hetkeksikään pois.

Vaikka Asbille on tämän elokuvan johtotähti, parhaiten joukosta erottuu Wittrock suorituskykynsä ansiosta. Tämä johtuu osittain siitä, että Asbille viettää suurimman osan elokuvasta halvaantuneessa tilassa, kun taas Wittrock käyttää koko emotionaalista tunneasteikkoaan näytellessään rakastavaa isää ja rakastavaa aviomiestä, kunnes hän lopulta palaa takaisin armottoman ja kieroutuneen tappajan ajattelutapaan. Se ei ole esitys, joka päätyisi parhaiden kauhuelokuvasuoritusten aateliaan, mutta palvelee varmasti tarkoitustaan, ​​sillä se saa sinut todella inhoamaan Wittrockille roolitettua hahmoa.

Big Surin upea ympäristö toimii myös loistavana taustana elokuvalle ja antaa elokuvatiimille hyvän mahdollisuuden esittää loistavia otoksia. Polarisoivan konseptin ympärille kierretty tarina käydään näin läpi rauhallisessa ja upeassa paikassa, ja kokonaisuus toimii loistavasti, tehden elokuvasta usein silmien juhlaa ilman CGI:tä tai kalliita jälkituotannon lisäyksiä.

Joskus tahdittaminen kuitenkin menettää itsensä. Elokuvan osa, jossa Iris juoksee henkensä edestä ennen halvaantuneen aineen vaikutusta, näyttää lentävän ohi ja jättää muun elokuvan vaeltamaan perässä. En voi muuta kuin tuntea, ettei mainittua peruslähtökohtaa ole tutkittu riittävän hyvin. Toki nopeammat käänteet alussa avaavat oven joihinkin kiinnostavampiin kohtauksiin myöhemmin, ja samalla varmistetaan, ettei elokuva jää kummittelemaan liian pitkäksi aikaa, onnistuen näin säilyttämään tiukan otteen alusta loppuun.

Vaikka Don't Movessa on selkeästi parempia ja huonompia hetkiä, se on silti houkutteleva trilleri katsottavaksi. Esitykset ovat vahvoja, kokonaisuus on jämäkällä tasolla, kamerakulmat ja ympäristövalinta toimivat hyvin, eikä sitä ole venytetty tarpeettomasti. Netflix on aiemmin tuottanut paljon huonompaakin katsottavaa kuin Don't Move, ja usein myös suuremmilla nimillä ja kalliimmalla hinnalla.