Dragon Age -sarjan fanina uskalsin olla innostunut lohikäärmemaisemiin sijoittuvasta animaatioelokuvasta. Toisin kävi. Tapahtumapaikka ei muistuta peleistä kuin etäisesti. Tarina edellyttää pelit ja sen maailman tunnetuksi. Pisteenä iin päällä ovat yhdentekevät henkilöhahmot. Ei näin.
Peleissä ei ole samoiltu pohjoisen suurvallan Orlais'n maisemissa, mutta elokuvassa ei muualla mennäkään. On siis turha haaveilla tutuista maisemista tahi henkilöhahmoista. Rainan avaa erittäin lyhyt jakso, jossa kaikki taustatiedot ammutaan ruudulle konekivääritulituksen lailla. Kuviosta kärryille pääseminen kesti hetken jopa molemmat pelit lisäosineen läpi kolunneella veteraanilla. Seurassani ollut ummikkokatsoja pyöritteli silmiään leffan puoliväliin saakka. Ymmärtämistä vaikeuttaa lisäksi huono suomennos: "elf" on keiju, "Circle of Magi" lyhyesti Säätiö ja ties mitä muuta. Melko nopeasti keskityin kuuntelemaan puhetta ja pyrin unohtamaan tekstin lukemisen kokonaan.
Dragon Age -sarjalle tunnusomaista on ollut lainata näkyvästi vähän sieltä sun täältä vaikutteita. Elokuvassa tämän huomaa selvimmin kuvattaessa hierarkiaa Andraste's Chantryssa (en edes halua muistaa tämän suomennosta). Puljun pomona on Grand Cleric of Orlais eli kuvaavasti suomennettuna paavitar. Muutenkin symboliikka ja rakennukset muistuttavat Vatikaania enemmän kuin vähän.
Peleistä tutut ryhmittymät ja järjestöt ovat pääosin leffassa mukana, mutta yhteenkään niistä ei syvennytä niin paljoa, että katsojaa alkaisi kiinnostaa. Verimaageissa olisi ehkä eniten ainesta, mutta valitettavasti heitä ei ole valittu tarinan keskiöön. Kiellettyä verimagiaa harjoittavia velhoja jahtaavat seekerit eli Etsijät. Poppoon mukana kulkee nuori mimmi Cassandra, joka nauttii silmin nähden olostaan lahdatessaan verimaageja. Naisella on toki oma lehmä ojassa, joka selviää leffan edetessä.
Alkurytinän jälkeen seuraan liittyy circle mage Regalyan D'Marcall, jonka suomentaja on ihanasti ristinyt piirimaagiksi. Jannu on kovan soturinaisen vastinkappaleena pelokas nörtti, eikä oikeastaan muuksi muutu elokuvan edetessä. Muitakin henkilöitä on, mutta ne tuntuvat lähes yhdentekeviltä tarinan kannalta. Niin joo: mikähän se tarina mahtoi olla? Jotain kostamisesta ja lohikäärmeiden hallitsemisesta siinä taidettiin puhua, mutta eipä sillä niin väliä ole. Stoori on joka puolelta täysin ennalta-arvattava ja mitäänsanomaton.
Animointi on taustojen puolesta suorastaan huippuluokkaa, mutta muuten jälki on kökköä. Katsomiskokemuksessa ärsyttää eniten laadun epätasaisuus: kautta linjan South Parkin tyylinen animaatio olisi ollut hyväksyttävää, samoin fotorealismia tavoitteleva jälki. Nyt nähtävä kaksijakoisuus ei saa silmää tottumaan missään vaiheessa. Äänet ovat turvallista perustyötä, mikä on positiivista tällaisessa elokuvassa.
Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. Lopputeksteistä päätellen leffa on pääosin japanilaista tekoa, joten olisin kovin mielelläni kuunnellut edes lyhyen selvityksen elokuvan tekemisen eri vaiheista. Dragon Age: Dawn of The Seeker on täysin tarpeeton lisäys sekä Biowaren pelimaailmaan että elokuvien joukkoon yleensä.