Brittivakoojat keskittyvät tämän, sarjan neljännen kauden aikana painimaan enimmäkseen tiedustelupalveluiden ulkopuolelta tulevien vaarojen kuten maailmanlopun kulttien, rasististen kansanpuolueiden ja epäiltyjen terroristien kanssa. Sisäiseltä kähminnältäkään ei tosin taaskaan vältytä, mutta tämä ei muodosta tällä kertaa kauden pääteemaa.
Kauden jaksoissa ei ole valtaisaa valittamista, muttei kyllä kehumistakaan. Perinteiset yksinkertaistukset ja todella vakavissaan lausutut, mutta ontot repliikit kuuluvat edelleen sarjan arkipäivään. Ne tosin ovat tässä vaiheessa jo tuttua ja turvallista sisältöä.
Kymmenestä jaksosta vain kaksi on tällä kertaa mitenkään muistettavia, ja niistäkin toinen on jo perinteinen päähahmon nirhaaminen, joka sarjan aikoinaan alkaessa yllätti melkoisesti, mutta on sittemmin muuttunut arvattavaksi, jokavuotiseksi tempuksi. Kohtuullisen intensiivinen finaali sisältää myös tutuksi käyneen cliffhanger-asetelman.
Erikoisjoukkueen neljäs kausi ei siis jää historiankirjoihin, eikä varmasti muistoihinkaan kovin kauaksi aikaa, mutta ainakaan se ei sorru niihin naurettavuuksiin joihin tämä sarja ajoittain intoutuu. Sellaisenaan se on siis kelpoa keskitien kertakäyttöviihdettä genrestä pitäville.