Firma (4K) on rauhallinen alati tihentyvä mafiatrilleri asianajajan näkökulmasta

1990-luvun alussa amerikkalainen John Grisham (1955-) ponnahti maailmanmaineeseen asianajajiin keskittyvillä jännitysromaaneillaan. Näistä alettiin sitten tehtailemaan elokuvia, joista The Firm eli kotimaisittain Firma taisi olla se ensimmäinen. Sen muistan, että Tom Cruisen tähdittämä Firma oli niitä ensimmäisiä niin sanottuja aikuisten elokuvia, joita pääsin katselemaan elokuvateatteriin. Mitään en leffan tarinasta enää muistanut, ja hyvä niin. 4K-painoksena Firma on mitä loistavin mafiatrilleri, jossa näkökulma onkin nuoressa vastavalmistuneessa asianajajassa.

Firma sijoittuu selvästi nykyaikaan eli 1990-luvun alkuun. Tämän huomaa paitsi käytössä olevasta teknologiasta niin myös autoista ja pienistä viittauksista silloiseen maailmanpolitiikkaan. Mukana on joukko näyttelijöitä, jotka sittemmin kohosivat maineeseen jossain muussa yhteydessä, kuten Ed Harris ja Tobin Bell. Toiset näyttelijät olivat sitten tähtiä jo entuudestaan, kuten Tom Cruise itse, Gene Hackman ja Gary Busey.

Mitch McDeere (Cruise) on huippukoulusta vastavalmistunut juristi, joka rekrytoidaan töihin Memphisissä majaansa pitävään firmaan. Töitä on huima määrä, mutta toisaalta Mitch vaimoineen suorastaan hukutetaan hyvinvointiin taloineen, autoineen ja aurinkolomineen kaikkineen. Varsin nopeasti alkavat kuitenkin epäilykset herätä, sillä firman asianajajia on ajan saatossa kuollut epäilyttävän paljon hämärissä olosuhteissa. Uusi vaihe käynnistyy, kun FBI ottaa kontaktia nuoreen asianajajaan, ja pyytää tätä ryhtymään yhteistyöhön. Toisin sanoen Mitch McDeere pyritään rekrytoimaan agentiksi.

Firma onnistuu parhaiten siinä, miten huomaamattomasti ja asteittain ensin heräävät epäluulot, sitten ne vahvistuvat ja lopuksi ollaan ahdistuneisuuden harjalla hikoillen tiukoissa paikoissa. Lopuksi saavutetaan ratkaisu, jonka pohjavire on yllättäen positiivinen. Lain puolesta kannattaa taistella kaikesta huolimatta. Firma on ytimeltään varsin perinteinen mafiatarina, mutta poikkeuksellisesti se nähdään nuoren asianajajan näkökulmasta.

Elokuva etenee alusta loppuun maltillisesti. Kiirettä ei pidetä, ja tulevaisuudessa merkitykselliset palaset asetetaan paikoilleen huolella ja harkiten. Seurauksena on, että elokuvan alkupuolisko saattaa tuntua tylsältä. Leffa nimittäin pyytää katsojaa luottamaan siihen, että kaikella on merkityksensä. Kun sitten lopputekstit alkavat rullata, on kaikki todellakin kerrottu. Jatko-osaa ei pedata, ja katsojalle jää aikaa nauttia kunniakkaasta loppuun pääsemisestä.

Verkkainen tapa kertoa tarina johtaa siihen, että kestoa on noin kaksi ja puoli tuntia. Ja kuten odottaa sopii, se ajoittain myös tuntuu siltä. Suosittelen kuitenkin katsomaan elokuvan yhdellä istumalla, sillä tällöin hitaasti tihentyvän jännityksen huomaa parhaiten.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. Tämä on harmillista, sillä aikaa on jo kulunut sen verran paljon, että jonkinlainen katsaus kirjailija Grishamiin, hänen tarinaansa ja muutenkin elokuvan tekemiseen olisi ollut paikallaan.