Fredrik Edfeldtin esikoisohjaus on saanut merkittäviä palkintoja, joista varmasti huomattavin jaettiin Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2009. Ohjaaja on kotimaassaan tunnettu myös televisio-ohjauksista ja rajojen ulkopuolellakin hänet tiedetään työstään mainosten parissa. Edfeldtin stabiilista kuvaustyylistä henkiikin alalle tyypillistä rosoista tyylikkyyttä, jota myös ohjaajan maanmies Roy Andersson hyödyntää paljon.
Edfeldtin vahva visuaalinen näkemys yhdistettynä muun muassa elokuvalla Ystävät hämärän jälkeen ihastuttaneen Hoyte Van Hoyteman yksinkertaiseen, mutta kauniiseen kuvaukseen tekee Flickanin jokaisesta kohtauksesta henkeäsalpaavan lumoavan. Kesän paahteinen hehku heinäpellossa, kosteita hiuksia hyväilevä tuulahdus uimarannalla ja aamuyön usvainen kaste johdattelevat katsojan nostalgiamatkalle lapsuuden maalaiskesiin. Myös kohtausten unenomaiset musiikit vievät katsojan jatkuvasti lähemmäs hiljaisen tytön sielunmaailmaa.
Tunnelmaa parantaa entisestään nuoren tytön roolissa ilmiömäisen suorituksen tekevä Blanca Endström. Hentorakenteinen näyttelijätär sulautuu täydellisesti hämmentyneen tytön rooliin tuijotellen kuin Bambi ajovaloissa, mutta reagoiden maltillisen tunteikkaasti herkkiin tilanteisiin. Myös muut lapsinäyttelijät tekevät vakuuttavan suorituksen ja katsoja ei voi kuin ihailla Edfeldtin kykyä saada nuoret kameran eteen viattomimmillaan.
Flickan on kaunis kertomus lapsensilmin katsottuna yksinäisyydestä ja ystävyyden löytämisestä. Teemoista joita luultavasti me kaikki olemme kohdanneet vuosia sitten pitkien lämpimien kesälomien aikana, kuin myös nykyarkipäivässä.