Fracture on oikeussalidraama, jossa kaksi miestä taittaa peistä keskenään siitä, kumpi on toista fiksumpi. Asetelma vaikuttaa alusta asti olevan epäreilu, koska Gosling ei varsinaisesti näyttelijänä välitä kuvaa nerokkaasta nuoresta syyttäjästä, ja olisi uskottavampi esimerkiksi nerokkaana nuorena hengenpelastajana tai pizzakokkina. Hopkins puolestaan on varsin rutinoitunut esittämään ylimielistä sosiopaattia, ja vaikka tämä takaakin elokuvalle tietyn määrän pisteitä, ei se yksistään riitä.
Hyvä trilleri lepää jämäkän näyttelijäntyön lisäksi juonensa päällä. Ilman hyvin toimivaa, nokkelasti aseteltua kuviota kokonaisuus kuitenkin lässähtää ja jää tyhjäksi pullisteluksi. Valitettavasti tämä on juuri se mitä Fracturelle on tapahtunut.
Elokuvan juoni ja siihen vahvasti liittyvät lakitieteelliset kuviot ovat enimmäkseen epäuskottavaa kikkailua, joka ei luultavasti menisi lävitse edes amerikkalaisessa oikeussalissa. Lisäksi Hopkinsin suurena nerona esitetty hahmo tekee ajoittain virheitä, jotka saavat katsojan miettimään onko kyseessä itseasiassa suuri nero, jota vaivaavat muistisairauden varhaiset oireet.
Kaikenkaikkiaan Fracture on kalliin näköinen mutta rakenteeltaan hontelo tuotos, joka kestää yhden katsomiskerran ja senkin välttävästi.