Gangster Squad on rohkea elokuva siinä mielessä, että se pyrkii rikkomaan katsojien odotuksia siitä, miltä 1940-luvulle sijoittuva leffa kytistä ja gangstereista näyttää. Se onnistuukin kyllä rikkomaan genrerajoja, mutta tämä ei vielä tee siitä hyvää.
Elokuvan konsepti nojaa Los Angelesissa aikanaan toimineeseen poliisin erikoisryhmään, jonka pyrkimyksenä oli pysäyttää Mickey Cohenin jengin toiminta alueellaan. Leffassa tämän porukan johtoon löytyy suoraselkäinen sotaveteraani O'Mara (Brolin), joka on tottunut jakamaan oikeutta suoraviivaisesti, sanoivat ohjesäännöt sitten mitä sanoivat. Tämän vastapainona toimii entinen lentäjäpoika Wooters (Gosling), joka ei ole koskaan nyrpistänyt nenäänsä kepeälle lahjonnalle.
Hahmot ovat yleisesti ottaen pahvista leikattuja stereotyyppejä, ja näiden henkinen kehitys koostuu lähinnä siitä, että jossain kohtauksessa vain heitetään katkaisin asennosta toiseen. Hahmoista on oikeastaan kiinnostunut vain sen takia, että näitä esittävät Goslingin ja Stonen kaltaiset kovan luokan näyttelijät. Keskikastin porukalla Gangster Squad olisi päätynyt suoraan vuokraamon hyllylle.
Hyvätkään näyttelijät eivät kuitenkaan pysty peittämään kuinka kornia dialogi on, ja kuinka löysästi elokuva on käsikirjoitettu. Gangster Squadin ideanahan on "freesata" gangsterileffaa tekemällä sitä Fast & Furious -sarjan tyyliin. Tapahtumat ovat 1940-luvulla, mutta esitystapa on tiukasti 2000-lukulaista toimintaleffaa. Yhdistelmä on lattea kuin pannukakku.
Gangster Squadista saa lähinnä jotain irti silloin, kun Sean Penn heiluu ruudulla Mickey Cohenin hahmossa. Tämän sarjakuvamainen irrottelu on sitä vähemmän vakavaa Penniä, joskin tämä on saattanut luulla tekevänsä suurta roolia.
Komean näyttelijäkaartin ei kannata antaa huijata itseään. Gangster Squad on yhden illan ilo, vuokraleffa joka voi huvittaa pienissä sievissä, mutta jossa ei ole mitään kestäviä arvoja. Jos haluat nähdä oikeasti hyvän elokuvan samasta aiheesta, katso L.A. Confidential.