Gladiator 2 (4K) ei ole tarpeellinen jatko-osa

Legendaarisen ohjaajan Ridley Scottin uralle riittää ylä- ja alamäkiä. Varsinkin miehen jatko-osatehtailut ovat olleet aikamoista haparointia. Ei siis mikään ihme, että olin enemmän kuin huolissani, kun Scott sanoi puuhailevansa jatko-osaa yhteen henkilökohtaiseen suosikkiini Gladiaattoriin (2000). Ottaen huomioon ensimmäisen elokuvan päätöksen idea jatko-osasta tuntuu vähintäänkin väkinäiseltä rahastukselta, mutta ennen kaikkea typerältä. Elokuva keräsi teattereissa kuitenkin kohtuullisen hyvän tuloksen ja sai jopa Oscar-ehdokkuuksia. Nyt Colosseumin hiekalle pääsee kotoa käsin 4K-tarkkuudella, joten kiristetäänpäs nahkaremmit ja valmistaudutaan taistoon.

Kymmeniä vuosia ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen Rooma on ajautunut kahden nihilistisen hallitsijaveljeksen armottoman johdon alle. Tämä tarkoittaa epävakaata ja vaarallista aikaa Rooman valtakunnalle, joka pyrkii edelleen laajentumaan valtaamalla muita maita. Yksi vallatuista alueista tuo mukanaan menetyksen katkeroittaman taistelijan, joka nousee gladiaattoriareenoiden valtauksesta koko Rooman hallinnon uhkaksi.

Gladiaattori II:n pohjustus tuntuu luonnolliselta jatkumolta ensimmäiselle elokuvalle Rooman ja sen hallitsijoiden suhteen. Valtapeliä ja varjoissa suunnittelua katsoo mielenkiinnolla, ja mukaan kun lisätään vielä taisteluun ja turhanpäiväiseen käskytykseen kyllästynyt ansioitunut sotilas omantunnon tuskineen, olisi elokuvasta vaikka mihin. Valitettavasti tarina kompasteleekin varsin väkisin väännettyihin ensimmäisen elokuvan yhteyksiin, jotka pahimmillaan ovat kaikessa noloudessaan suoria lainauksia kohtaus- ja jopa dialogitasolla. Myötähäpeää aiheuttava väärin tehty fanipalvelus tekee kaikkensa heittääkseen kapuloita rattaisiin muuten sujuvasti rullaavalle kerronalle, joka ruokkii katsojaa mielenkiintoisella poliittisella sisällöllään ja näyttävillä taisteluosuuksilla. Loppua kohden elokuvan kohtauksia käydään läpi kuin ranskalaisin viivoin vähät välittämättä oleellisista yhteyksistä tai loogisesta jatkumosta. Tämä jättää kokonaisuudesta varsin välinpitämättömän tunteen.

Gladiaattori II:n pääosassa hapuilee statistin innolla Paul Mescal. Siinä missä Russel Crowe onnistui luomaan ensimmäisessä elokuvassa hahmolleen sielukkaan ja syvällisen olemuksen perheensä pariin pyrkivänä taistelijana, Mescal ei onnistu oikein jäämään mieleen edes miekanheiluttajana. Tasapaksusta olemuksesta ei välity suru sen enempää kuin vihakaan, saati sitten armeijoiden johtaja, jota seuraisi hautaan asti. Asiaa ei paranna myöskään se tosiasia, että Mescalin esittämän hahmon tausta on kirjoitettu vesittämään kaikki, minkä takia Russel Crowen esittämä Maximus eli ja taisteli. Onneksi elokuvan muut keskeiset henkilöt toimivat selvästi paremmin. Pedro Pascalin hahmosta välittyy mielettömän sodan ja ahneiden hallitsijoiden kyllästyttämä väsynyt sotapäällikkö, joka on velvollisuutensa ja moraalinsa erilleen repimä. Harmillisesti Pascalin hahmolle ei anneta tarpeeksi aikaa kukoistaa.

Rooman hallitsijoita näyttelevät Joseph Quinn ja Fred Hechinger ovat häiritsevän hyviä välittämään kieroutunutta ja itsekeskeistä olemusta hahmoillaan. Hahmojen ällöttävät toimet saavat suorastaan raivon partaalle, mikä koettelee jo viihdyttävyyden rajoja. Näistäkin suorituksista huolimatta elokuvassa huomion varastaa Denzel Washington, jonka näyttelemä laskelmoiva ja valtaa kaikessa rauhassa havitteleva kauppias on mielenkiintoista seurattavaa. Washingtonin rauhallinen olemus ja järjestelmällinen kehitys koston vahvistamaan kohtalokkaaseen iskuun tuntuu autenttiselta ja kiehtovalta kasvutarinalta. Harmi, että elokuvan loppuosa suoristaa tarinallista etenemistä jopa naurettavuuksiin asti ja antaa täysin epäuskottavan päätöksen niin elokuvalle kuin Washingtonin hahmolle.

Ohjaaja Ridley Scott tekee tunnetusti elokuvia visuaalisuus edellä, jopa sujuvan kerronnallisuuden kustannuksella, mistä Gladiaattori II on hyvä esimerkki. Elokuva on visuaalisesti todella tyylitelty. Natiivi 4K-resoluutio piirtää tarkasti massiiviset lavasteet ja eloisat luonnonmaisemat areenan pölyä ja veripisaroita myöten. Nyt mukaan on saatu muun muassa ensimmäisestä elokuvasta teknologiarajoitusten takia poisjätetty sarvikuono, joka muiden tietokone-efektien ohella istuu sujuvasti kuvattuun materiaaliin ja kestää läheisempääkin tarkastelua HDR-efektien tehostamien rikkaiden värien ja luonnollisen kirkkaiden valojen kanssa. Vaikka historioitsijat älähtivätkin elokuvassa näkyvien monipuolisten areenataisteluiden uskottavuuden perään, elokuva luottaa visuaalisen silmäkarkin viihdyttämisarvoon ja onnistuu pitämään kerronnallista vauhtia yllä lukuisilla näyttävillä taistelukohtauksilla. Osassa massiivisista taistelukohtauksista kuvat on rajattu oudosti todella tiiviiksi tehostaen klaustrofobista tunnelmaa ja kaaosta, mutta samalla vesittäen massiivisen skaalan esittelyä, missä taisteluissa oli kyse. Vahinko tämä ei voi olla, sillä samaa tapahtuu useaan kertaan varsinkin elokuvan alkupuolella. Mahdollisesti näin on saatu hallittua hieman elokuvan massiivista 250 miljoonan dollarin budjettia.

Musiikista mainittakoon, että vaikka säveltäjä Harry Gregson-Williamsin musiikit tukevat ihan sujuvasti elokuvan henkeä, eivät ne jää mieleen oikeastaan ollenkaan. Verrattuna ensimmäisen elokuvan Hans Zimmerin säveltämään tunteelliseen ja kauniiseen musiikilliseen mestariteokseen, Gladiaattori II:n musiikit toimivat tehokkaasti vain silloin, kun ne tekevät suoria lainauksia ensimmäisen elokuvan teemoihin. Vähän sama asia kuin täysin unohdettavan Paul Mescalin hahmo jää mieleen ainoastaan matkiessaan Russel Crowen elämää suurempaa hahmoa.

Ottaen huomioon, että Gladiaattori II:sta ei olisi ikinä pitänyt tehdä, elokuva on kasassa yllättävän hyvin. Toki suorat kopioinnit ensimmäisestä elokuvasta, karismatyhjiö pääosassa ja epälooginen sekä hyppivä eteneminen saavat irvistämään, mutta taustalla pörräävä valtapeli ja Rooman hallitsemisen likaisuus ovat mielenkiintoisia aiheita ja kiehtovaa seurattavaa näin hyvin tehtynä. Jos itse nimikkoaihetta ei olisi sysätty taka-alalle, tästä olisi voinut kehkeytyä jotain hienoa. Nyt Gladiaattori II on vain epätasainen kasa hyvää ja huonoa sekaisin, mikä saa miettimään, miksi tällainen piti tehdä. Jos tätä aihetta haluaa pohtia syvemmälle, elokuvan 4K-julkaisun mukana on erillinen Blu-ray-levy, missä on lisämateriaalia elokuvan teosta poistettujen kohtausten ja ensimmäisen elokuvan vuorosanojen lainausten mukaan nimettyjen dokumenttien muodossa toista tuntia.