Teknologian kehittyminen ja toisaalta halukkuus tehdä kaikesta jatko-osia on johtanut siihen, että klassiset hirviöelokuvat elävät nyt uutta kukoistuskauttaan. Ongelmana lajityypissä on tavannut olla se, etteivät jaloissa pyörivien ihmisten kohtalot yleensä jaksa kiinnostaa. Poikkeuksen tähän sääntöön tekee virkistävällä tavalla japanilainen Godzilla Minus One.
Eletään toisen maailmansodan loppuaikoja. Tehtävästään jänistänyt kamikaze-lentäjä Koichi Shikishima (Ryunosuke Kamiki) laskeutuu pienellä Tyynenmeren saarella olevaan japanilaiseen varuskuntaan. Sitten merestä nousee Godzilla, ja ärsytettynä tuhoaa koko paikan. Aikanaan kamikaze-lentäjä Koichi löytää tiensä takaisin kotiin Tokioon, ja koko asuinalue on silkkana soraläjänä. Kotinsa raunioista hän löytää nuoren Noriko Oishin (Minami Hamabe), joka puolestaan on löytänyt jostain sylivauvan. Kukaan kolmikosta ei siis ole sukua toisilleen, mutta päätyvät näin eräänlaisen pakon saattelemana elämään vuosien ajan yhdessä kuin perhe ikään. Ja sitten Godzilla palaa takaisin, ja ryhtyy kylvämään tuhoa. Ei auta kuin ryhtyä epätoivoiseen yritykseen hirviön tuhoamiseksi.
Entisen lentäjän ja kaikkien muidenkin henkilöhahmojen kohtalot ovat kiinnostavia. Kun sitten alkaa rytistä, heidän puolestaan jännittää ihan tosissaan. Tämä on hieno juttu. Sen sijaan huonoa on se, että Godzilla itse on hyvin yksiulotteinen tuhokone. Käsittääkseni Godzilla on eläin, joten sen odottaisi käyttäytyvän eläimen vaistojen ohjaamana. Tässä elokuvassa Godzilla on kuitenkin melkein kuin pelkkä atomipommi, joka kylvää persoonattomana tuhoa. Ymmärtääkseni Godzilla on jonkinlainen vertauskuva Japanin kokemista atomipommeista, mutta siitä huolimatta oliolle on luotu vuosikymmenten saatossa ihan aitoa persoonaakin. Tämä puoli jää nyt tyystin hyödyntämättä.
Godzilla Minus Onessa huomiota herättävät myös erittäin uskottavat tehosteet. Ainoastaan Godzillan korostetun hitaat liikkeet paljastavat tehosteen. Muuten kaikki tuho ja muukin ryminä näyttävät täysin uskottavilta. Kourallisesta näyttelijäsuorituksia huomaa, että vaikeuksia on ollut eläytyä siihen, että pakenee henkensä edestä suurta hirviötä. Muuten elokuva on toteutukseltaan mitä pätevin. Toivottavasti Hollywoodin puolella otetaan oppia. Godzilla Minus One sai Oscar-palkinnon digitaalitehosteistaan.
Katsomiskokemus ei ollut sellainen kuin olisi voinut odottaa. Nyt keskiössä ovat ihmiskohtalot toisen maailmansodan jälkeisessä Japanissa, ja hirviön ryske on vain se pakottava tekijä ryhtyä toimintaan. Odotetusti elokuvan lopuksi pedataan jo jatkoa, sillä Godzillahan ei kuole koskaan. Godzilla Minus Onen katsomista voi suositella lämpimästi.
