Godzilla-elokuvista ei ole varsinaisesti ollut pulaa viime vuosina. Erilaisia kerrontoja ja versioita on piisannut, mutta Godzillan paluu (Shin Gojira) on todellakin paluu juurille, sillä se on japanilaisen Toho-studion virallinen uusintaponnistus klassisesta tarinasta, jossa mutatoitunut atomilisko tulee antamaan ihmisille suoraa palautetta näiden holtittomasta toiminnasta.
Jenkkiversioiden hektiseen toimintaan tottuneet katsojat saattavat olla pienoisen järkytyksen edessä, koska Godzillan paluun todellinen hirviö on japanilainen byrokratia. Godzilla on tietenkin tapahtumien toimeenpaneva voima, mutta painotus on selkeästi ihmisten yrityksissä ymmärtää ja torjua täysin ennenkokematonta uhkaa, enimmäkseen sangen kuivakkaista toimistotiloista käsin. Viranomaisten kaavamainen ja jäykkä reagointi joutuu selvästi elokuvantekijöiden hampaisiin, ja leffaa voi jopa pitää eräänlaisena satiirina japanilaisten hierarkkisista toimintatavoista.
Alkuperäinen Godzilla oli metafora ydinpommin tuhoille, mutta tämä uusi tulokas on selkeästi Fukushiman lapsi. Liskon teutarointi aiheuttaa kaikkea kamaluutta tsunamista aina radioaktiiviseen laskeumaan asti, joka on varmasti tuttua kuvastoa jokaiselle uutisia vuonna 2011 katsoneelle. Jotkut otoksista vaikuttavatkin suorilta lainoilta Fukushima-reportaaseista.
Kaikille tämä kieltämättä erikoinen lähestymistapa ei varmastikaan toimi, mutta itse pidän Godzillan paluuta kerrassaan hulvattomana. Se ottaa absurdin jättiliskon invaasion täysin totisella naamalla, ja koettaa ratkaista tilanteen niin byrokratian kuin (kumi)tieteenkin sääntöjen mukaisesti. Välillä käydään hyvin syvällisiä keskusteluita väestönsuojelusta, ja sitten palataan raapimaan päätä hetkiseksi.
Godzilla itse aloittaa elämänsä verrattain koomisena vipeltäjänä, joka lopulta saavuttaa oman tutun ja turvallisen olemuksensa. Efektit eivät ole aina niitä uskottavimpia, mutta kun lähtökohtana on ukkeli kumipuvussa, ollaan tässäkin edistytty huomattavasti. Japanin puolustusvoimien ja liittolaisten kalustoa esitellään puolestaan japanilaisesta animaatiosta tutulla, jopa hieman fetisistisellä tavalla.
Kuten sanottua, tämä on todellakin erilainen Godzilla-leffa, joka ei kunnioita kalkkuna- tai toiminta-elokuvien estetiikkaa. Se on aivan oma ainutlaatuinen petonsa, josta minä en voi olla pitämättä.