Eläkeikään ehtinyt sotaveteraani Walt Kowalski (Clint Eastwood) asuu kadulla, joka on selvästi mennyt hunningolle. Naapuriin muuttaa vinosilmiä, naapurustossa pörrää mutiaisia ja likaiset meksikaanit perustavat ympäristöön ravintoloita. Oma piha on se viimeinen amerikkalaisuuden linnake jonka Walt tuntee ja sitä puolustetaan vaikka väkivalloin. Kukaan ei kuitenkaan olisi aavistanut, että alati muriseva rasisti ystävystyisi nuoren Thaon (Bee Vang) kanssa, vaikka tämä yritti varastaa Waltin silmäterän, täydellisessä kunnossa pidetyn 1972 Gran Torinon.
Gran Torino on kasvutarina, jossa rasistiset muurit murtuvat, kohteliaat tavat yhdistävät ja sukupolvien välistä kuilua kurotaan umpeen hitaasti mutta varmasti. Eastwoodin hieno näyttelijätyö vanhana jarruna uhkuu karismaa, mikä saa ympärillä olevien amatöörinäyttelijöiden ihan sinänsä kelvolliset suoritukset kirskahtamaan korvissa. Eastwoodin ohjaustyö on kuitenkin miehen selkein valtti: maltillisesti ja tasaisesti kuvattu elokuva ei hätäile turhia, vaan se antaa hahmoille ja epätodennäköisen ystävyyden rakentumiselle juuri niin paljon tilaa kuin se kaipaakin.