Gremlins-elokuvat ovat jääneet mieleeni hieman erikoisina rainoina. Riiviöt ovat selvästi nukkeja, mutta eivät kuitenkaan näytä liian muovisilta. Leffat ovat komediallisia, mutta samalla mukana on myös kauhuelementtejä. Muistettavia piirteitä hirviöiden lisäksi on musiikki, ja varsinkin elokuvan teemaa huomaa hyräilevänsä lopputekstien jälkeen. Niin sanottu neljännen seinän rikkominen on esillä, mikä on elokuvissa varsin harvinaista: leffa tiedostaa olevansa elokuva. Sen sijaan näyttelijöistä ei jää mieleen kukaan, mikä on aika erikoista tällaiselle klassikolle. Katselukokemuksen uusintakierrosta tehdessään tunnistaa tietenkin sivuosassa häärivän Christopher Leen, mutta siihen ne ahaa-elämykset näyttelijöiden suhteen jäävätkin.
Gremlinsin ydin on hellyttävä karvapalloelikko mogwai eli Gizmo, joka kastuessaan "synnyttää" selästään kieroutuneita versioita itsestään. Aluksi nämäkin veijarit ovat söpöjä, mutta ruokailtuaan keskiyön jälkeen ne muuttuvat limaisiksi pirulaisiksi. Örrimörrien elämässä on vain yksi tavoite: laittaa ranttaliksi ja nauraa niin tehdessään. Tarinan perusainekset ovat jatko-osassa entisellään, mutta tapahtumapaikka on amerikkalaista lähiöitä kiintoisampi mediamogulin pilvenpiirtäjä. Totta kai puljussa on geenimanipulaatiota tutkiva laboratorio, mikä antaa oivat puitteet uusien ja erilaisten hirviöiden ilmaantumiselle. Pahikset kiskaisevat huiviinsa jos jonkinlaista litkua, jolloin yhdestä tulee aivojätti, toisesta itsensäpaljastaja, kolmannesta transvestiitti ja neljännestä suuri hämähäkki. Elokuvan viihdearvo riippuu yksinomaan siitä, miten mielenkiintoisena kokee reidenkorkuisten örvöjen riehunnan modernissa pilvenpiirtäjässä.
Tehosteet ovat vanhentuneet yllättävän arvokkaasti, mutta teräväpiirtojulkaisu on epäonnistunut. Kuva on vuoroin rakeinen ja sumea eikä blu-raylle ominaista kirkkautta ja terävyyttä ole havaittavissa. Lisämateriaalit ovat odotettua tavaraa trailereineen ja poistettuine kohtauksineen. Varsinaista elokuvan tekemisestä kertovaa dokumenttia ei ole, sillä sen virkaa toimittaa muka hauska mainospätkä, joka on olevinaan kulissien takainen katsaus.
Gremlins 2 on kohtuullinen viihdepätkä vielä 20 vuotta valmistumisensa jälkeenkin. Sisältö on kuitenkin sen verran laimeaa, että se tuskin houkuttelee rainojen pariin uusia faneja. Teräväpiirtopäivityksestä ei myöskään voi vakavalla naamalla puhua. Ihan NÄIN nostalgisia klassikoiden julkaisujen ei tarvitsisi olla.