Taru sormusten herrasta oli ilmestyessään 2001-2003 suunnaton menestys. Trilogia oli sopivan uskollinen lähdemateriaalille ronkelillekin fantasiafanille, mutta samalla tarpeeksi lähestyttävä toimintaseikkailu imaisemaan keskivertokatsojankin mukaansa. Kaupallinen menestys asetti kovat paineet jatkon löytämiseksi, mutta urakka ei ollut helppo. J. R. R. Tolkienin ensiteos Hobitti kun oli täysin eri maata kuin eeppisen Sormuksen sodan ympärille kietoutunut Taru.
Kirjana Hobitti on lapsenomainen seikkailusatu; kirjoittihan Tolkien sitä lähtökohtaisesti omille lapsilleen. Tyylilajien ero olikin varmasti syy miksi Hobitti vietti tuotantohelvetissä miltei vuosikymmenen. Mittasuhteet kasvoivat projektin edetessä ja lopulta Hobitista muodostui jälleen kolmiosainen kokonaisuus. Viime jouluna teattereihin ja nyt huhtikuussa levyllä ilmestynyt ensimmäinen osa Hobitti - Odottamaton matka on värikäs ja viihdyttävä fantasiaelokuva, mutta harmittavan väkisin sovitettu samaan muottiin Taru sormusten herrasta -elokuvien kanssa.
Nautin elokuvasta jo teatterissa täysin siemauksin, vaikka sen pituus (2 tuntia ja 49 minuuttia) koetteli jo omaakin kestävyyttäni. Suurena Tolkien-fanina ja Peter Jacksonin elokuvien ystävänä joudun tunnustamaan, että tällä kertaa leffa olisi hyötynyt pienestä karsimisesta ja virtaviivaistamisesta. Toimintaa on hieman liikaa ja osa kohtauksista, kuten alun prologi, tuntuvat turhan selviltä fanipalveluksilta ja rautalangan vääntämiseltä elokuvatrilogioiden yhteenkuuluvuudesta.
Tosin mielelläänhän näyttelijöiden suorituksia katsoo, olivat ne sitten uusia tai vanhoja tuttuja. Valinnat ovat osuneet kohdalleen, ja Martin Freeman tekee pääroolissa Bilbona hyvää työtä, lukuun ottamatta muutamaa pökkelömpää kohtausta, jotka ovat selkeästi ensimmäisiltä kuvauspäiviltä. Matkaseuraksi lähtevät 13 kääpiötä ovat myös mainioita ja hyvin personoituja. Tämä on jopa parannus kirjaan, jossa partasuut eivät toisistaan juuri erottuneet.
Audiovisuaalisesti Hobitti edustaa koko elokuva-alan ehdotonta kärkeä. Puvustus, lavasteet, maskeeraukset ja muut erikoistehosteet ovat kaikki kiitettävää jälkeä, ja Uuden-Seelannin kuvauspaikat ovat jylhine maisemineen jälleen sanoinkuvaamattoman hienoja. Ainoat kauneusvirheet lienevät makuasioita. Itse pidin joitakin tietokonetehostehahmoja hieman ylilyötyinä ja groteskeina. Lisäksi toimintakohtaukset jäivät välillä hieman sekaviksi ylivilkkaan kuvauksen ja leikkauksen takia.
Hobitti on luonnollisesti parasta isolta kankaalta nähtynä, mutta blu-ray-julkaisu on paras tapa siirtää elämys sohvaperunoille. Mukana on myös 3D-versio, jos tarvittavat laitteet löytyvät. Itse olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen 2D:n kuvan- ja äänenlaatuun. Itse ekstramateriaalit ovat kuitenkin vaatimattomat. Kuten Sormusten herran kanssa, loppuvuodesta on epäilemättä tulossa pidennetty erikoisversio, johon suuri osa materiaalista on säästetty. Tässä julkaisussa mukana on vain viiden minuutin dokumentti kuvauspaikoista ja aikaisemmin internetissä julkaistut videoblogit. Nämä kymmenen vblogia ovat kyllä yhteiskestoltaan mukava kaksituntinen, mutta fanit lienevät nähneet ne jo useamman kerran.
Hobitti - Odottamaton matka olisi voinut olla erinomainen elokuva, kenties jopa mestariteos, jos siinä olisi haettu hieman kepeämpää ja kirjalle uskollisempaa otetta suoraviivaisemmalla tarinalla. Se on silti hieno elokuva, ja ensi jouluna ilmestyvän toisen osan odotus tuntuu tuskallisen pitkältä.
Hobitin piti alun perin ohjata mm. Pan's Labyrinthistä ja Helboy-elokuvista tunnettu Guillermo del Toro. Elokuvan esituotanto oli kuitenkin pitkä ja kivinen ja Del Toro perääntyi pestistä 2010 jättäen urakan Peter Jacksonille.
Hobitti-trilogian loput kaksi osaa, Smaugin autioittama maa ja Sinne ja takaisin, julkaistaan 2013 ja 2015.