Ensimmäinen ohjaustyö Jos rakastat valloittaa Suomessa aivan uuden genren: musikaalin. Hardwickin epäonneksi arvostelijaksi osuu nyt kohdalle henkilö, joka on nähnyt elämässään noin kolme musikaalia, joita pystyy väittämään onnistuneiksi.
Tarinan keskiössä oleva Ada-tyttö (Jessica Penttilä) on hento mallioppilas, joka viihtyy nimensä mukaisesti Topeliuksen Adalmiinan helmen parissa, josta koko tarina on kyhäilty kokoon. Tyttö menettää kuitenkin nuorella iällä äitinsä rattijuopon renkaan alle, joten kasvatus muuttuu hemmottelevaksi ja ylisuojelevaksi.
18 vuotta täytettyään Ada (Elli Vallinoja) onkin jo kaupungin pahin pissis, jolle viina maistuu ja glitterit kimaltavat. Känniääliö saa kuitenkin raivopäissään kohtauksen, jonka seurauksesta tielle osunut maahanmuuttajasetä kuolee. Ada menettää tapahtumassa muistinsa ja alkaa rakentaa uutta elämää siivoojana, tutustuen samalla mukavaan Toniin (Chike Ohanwe). Mutta voiko menneisyyden haamut piilottaa ikuisuuteen?
Elokuvan käsikirjoitus on suomalaisesta perinteestä poikkeavan pirteä ja positiivinen, mutta myös traditioksi muodostunut naiivius näyttelee osaa. Riipiviä rakkaushuolia pursuavat tarinat ovatkin olleet käsikirjoittaja Katja Kallion käsialaa, eikä tyylistä ole tingitty. Väkisin väännettyyn elokuvaan on toki luovasti yhdistetty musikaalin piirteitä, mutta kehyskertomus on jäänyt siinä innostuksessa köyhäksi. Dialogin aiheuttama myötähäpeä on tuskin ollut tekijöiden tähtäimessä.
Vaikka ylistystä tuleekin antaa uudesta aluevaltauksesta, ei se oikeuta katsomaan sitä sormien läpi. Visuaalisesti elokuva on varsin raikas, mutta koko tarina on rakennettu täysin tunnettujen pop-sovitusten varaan, joista Leri Leskinen on raiskannut vaisua höttöä. Autotunea ei ole taidettu säästellä ja muutenkin meno on kuin pumpulia.
Musikaalisuutta ei muutenkaan ole saatu liitettyä kohtauksiin luontevasti ja vaikutus on kuin katselisi teatteria. Pahinta silmille ja sielulle on kuitenkin elokuvan koreografia. Suomalaiset pökkelöjalat tanssaavat kuin yläasteen kevätjuhlien jatkuvan piinallisissa esityksissä, eikä mielikuvitus ole vieraillut kenenkään mielessä. Toki piste on annettava innokkaasta yrityksestä, mutta pieleenhän tuo meni. Tästä on vain yksi suunta.