Dinosauruspuisto on vihdoin auki yleisölle ja kuuluisista porteista tulvii päivittäin tuhansia turisteja sisään. Tutut dinosaurukset ovat kuitenkin jo menettämässä hohtoaan ja porttien auki pitämiseksi jatkossakin, puiston ylläpitäjät joutuvat kehittelemään uusia pelottavia lajeja. Debyyttinsä tekevä, lukuisista salaisista aineosista kasaan parsittu Indominus Rex on juuri sitä mitä on tilattukin. Kokonsa ja häijyyden lisäksi liskolta löytyy älliä sen verran, että pako huippuvartioidusta aitauksesta onnistuu helposti. Vapaana I-Rexille maistuvat sekä ihmiset että muut dinosaurukset ja molempiahan löytyy saarelta yllin kyllin. Tuhoa kylvävää dinoa pysäyttämään lähteneellä Clairella (Bryce Dallas Howard) on kädet täynnä töitä, sillä hän etsii samaan aikaan puistoon kadonneita siskonlapsiaan. Onneksi apua tarjoaa rennon viileä raptorkouluttaja Owen (Chris Pratt), jonka dinosaurustietämys ja selviytymistaidot pääsevät todelliseen testiin.
Tarina on looginen jatko kolmen ensimmäisen Jurassic Park -elokuvan jälkeen ja sellaisenaan hyväksyttävä, vaikka kerronnallisesti elokuva ei tarjoakaan mitään yllättävää. Leffassa on miellyttävän lämmin tunnelma ja isoa seikkailun tuntua, joka musiikkeineen on rehellinen kunnianosoitus varsinkin ensimmäiselle Jurassic Park -elokuvalle. Tosin se tuntuu samaan hengenvetoon myös melkoiselta plagiaatilta. Hahmoista saa hyvän otteen nokkelan dialogin ansiosta, ja kun vauhtiin vihdoin päästään, tulvii ruutuun dinosauruksia ja toimintaa ilman hengähdystaukoja.
Vihdoinkin Jurassic Park -elokuva tarjoaa erilaisia dinosauruksia ihan reilulla kädellä koko elokuvan pituutensa verran. Tämä kokoaikainen liskoähky kuitenkin verottaa efektien laatua, jotka eivät harmillisesti yllä odotusten tasolle. Taukoamattoman toiminnan ja huikeiden kuvauspaikkojen ansiosta elokuva näyttää kauttaaltaan hienolta, mutta paukut eivät ole riittäneet ihan jokaiseen kohtaukseen.
Chris Pratt toistaa Guardians of the Galaxy -elokuvassa (2014) esitetyn hahmonsa viileän ulosannin, josta löytyy juuri oikea sekoitus lämminhenkistä sympaattisuutta miellyttävän lopputuloksen saamiseksi. Prattin sankarimainen hahmo huokuu luottamusta, josta vastanäyttelijä Bryce Dallas Howard pääsee nauttimaan. Hahmojen kemiat toimivat hienosti yhteen monella tasolla ja heidän välistään kipinöintiä on helppo uskoa. Myöskään pakolliset lapsinäyttelijät eivät onnistu pilaamaan elokuvaa, vaan toimivat yllättävän sujuvasti vältellen niitä ärsyttävimpiä lapsellisuuksia, joita heidät laitetaan yleensä elokuvissa näyttelemään. Harmistusta näyttelijöiden puolelta tuottaa ainoastaan tohtori Henry Wun (BD Wong) vääntäminen väkinäisesti pahikseksi, hän kun oli ensimmäisessä elokuvassa vielä sympaattinen hahmo.
Ensimmäisessä Jurassic Park -elokuvassa nähty Steven Spielbergin taika ei välity elokuvaan tuottajan penkiltä asti, mutta ohjaaja Colin Trevorrow saa elokuvan toimimaan enemmän kuin hyväksyttävästi. Jurassic World tarjoilee juuri niitä asioita, joita yleisö haluaakin tällaiselta elokuvalta ja tekee sen vielä sen verran runsaalla kädellä ja tarpeeksi näyttävästi, että haluaisin itsekin päästä oikeaan dinosauruspuistoon!