Killers of the Flower Moon perustuu vuonna 2017 julkaistuun tietokirjaan, jonka on kirjoittanut David Grann. Keskiössä on Osagen intiaaniheimo, jotka olivat kerran maailman rikkaimpia siksi, että Osagen piirikunnasta Oklahomasta löytyi öljyä. Pian ahneet ja laiskat ovat ilomielin tulossa Osagen piirikuntaan yrittäen viedä vaurauden pois. Eräänä keinona on avioliitto. Valkoinen mies nai Osagen naisen saadakseen oikeudet hänen öljyrahoihinsa. Elokuvassa käy nopeasti ilmi, että vähemmän kunniallisia keinoja on niitäkin.
Hyvän mielen elokuvasta ei ole kysymys, mutta se on kaikki elämää se. Tässä on tarina ahneudesta, joka ajaa tekemään pahuuksia. Elokuvista poistuu erilaisin tuntein, mutta kylmäksi tämä 1920-luvun Oklahoma ei jätä. Kestoa on 3 tuntia 26 minuuttia, ja mitan todellakin tuntee. Ajoittain elokuvan tuntuu junnaavan liiaksi paikoillaan, mutta muuten Killers of the Flower Moonin kesto on perusteltu.
Tutusti näyttelijät tekevät uransa parasta työtä suurimmaksi osaksi. Leonardo DiCaprio Ernest Burkhartina saattaa olla hänen parhaansa, joskaan tarina ei keskity vain häneen. Pääosassa on Osagen piirikunta. Lily Gladstone Mollie Burkhartina on tunteellinen ydin Osagen täysverisenä jäsenenä. Ehkä se voimallisin on Robert De Niron William "King" Hale. Vaikka De Niro tunnettu kasvo onkin, hän muuntuu aivan toisenlaiseksi rooliaan varten. Jesse Plemons osoittaa jälleen olevansa aliarvostettu ammattilainen, mutta yllättäen Brendan Fraser jää liian pienelle osalle. Lisäksi hän on ajoittain liiaksi vain Brendan Fraser eikä se henkilöhahmo, jota hänen pitäisi esittää.
Teknisesti elokuva on jälleen kerran upeasti tehty. Väkivalta on raakaa ja tuntuvaa. Verta ei näytetä paljoa, mutta aina näkyessään sen käyttö shokeeraa. Äänimaailman merkitystä ei sitäkään sovi aliarvioida. Musiikki kuljettaa 1920-luvulle, ja äänitehosteet tekevät vaikutuksen tapahtuessaan.
Uransa ehtoopuolella Scorsese on onnistunut keräämään alan parhaimpia tarinoita ahneudesta, surusta ja jossain mielessä myös rakkaudesta. Riennä siis katsomaan elokuva, vaikka sen jälkeen olo olisikin hieman tyhjä.