Kolme muskettisoturia: D'Artagnan

Alexandre Dumas'n romaani Kolme muskettisoturia on filmattu elokuvaksi lukuisia kertoja, joten minulla ei ollut suurta mielenkiintoa katsella taas kerran uutta versiota. Tarina on toki hyvä yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, mutta liika on liikaa. D'Artagnan kumppaneineen ovat seikkailleet valkokankaalla yli 50 eri kertaa.

Romaani on kirjoitettu aikoinaan ranskaksi, mutta elokuvaksi se on sovitettu ranskaksi ja Ranskassa varsin harvoin. Nyt on taas aika.

Ohjaaja Martin Bourboulon on itse asiassa tehnyt kaksi elokuvaa, joista jälkimmäinen saadaan katsottavaksi myöhemmin tänä vuonna. D'Artagnan on siis ensimmäinen osa, ja jälkimmäinen on sitten Milady. Supersankareiden aikakautena kyseessä on paluu klassisten sankareiden pariin, jolloin iso juttu olivat Robin Hood, Braveheart ja Gladiaattori. Nämäkään teokset eivät ole aina ikääntyneet kunnialla, mutta silti.

Kolme muskettisoturia: D'Artagnan on erittäin hyvä. Kokonaisuutta ei vielä voi hahmottaa, sillä jälkipuolisko on näkemättä. Mutta jos samalla tavalla jatketaan, päätyy tämä filmatisointi huippujen seuraan. Niin tarina kuin henkilöhahmotkin kehittyvät koko ajan elokuvan edetessä, ja jälkimmäisen osan on epäonnistuttava todella pahasti tuhotakseen kaiken sen, mikä paikoilleen on nyt hyvin saatu.

On vuosi 1627. Nuori D'Artagnan (François Civil) matkustaa Pariisiin, mutta jo matkalla tulee elävältä haudatuksi. Lopulta Pariisiin päästyään hän päätyy useiden muskettisotureiden haastamana kaksintaisteluun aamunkoitteessa. Sitten velvollisuus kutsuu ja siniveriset juonittelevat, joten on liityttävä yhteen entisten vihollisten kanssa. Ja missä on pahuutta, siellä kulisseissa häärii Milady (Eva Green).

Näyttelijät ovat loistavia. Mukana on ranskalaisen elokuvan eliitti. Melkein 60-vuotias Vincent Cassel on aivan liian vanha Athoksen rooliin, mutta on loistava kuten aina ennenkin. Eva Green on melkein parodia pahuudesta Miladyna. Kaikki tekevät hyvää työtä, on sitten kyse pääosista tai sivurooleista.

Kolme muskettisoturia: D'Artagnan on poikkeuksellisen näyttävän näköinen elokuva aina lavasteista puvustukseen saakka. Toisaalta sävyt ovat hyvin tummat, mitä aiemmat filmatisoinnit eivät ole olleet. Kirjojen tunnelma siirretään filmille hyvin, joskin monia asioita on myös muutettu niin henkilöhahmoissa kuin tarinassakin. Muutokset eivät varmasti miellytä kaikkia, mutta vanhan hyvän ajan miekkailuista pitävät tulevat olemaan näkemäänsä tyytyväisiä.