Vuonna 1948 Alfred Hitchcock (1899-1980) halusi ohjata elokuvaksi tositapahtumasta innoittuneen näytelmän Köysi (Rope). Nykykatsojaa ajatellen kiinnostavaa on, että elokuvan teemana on itse asiassa homoseksuaalisuus. Käsittely on kuitenkin niin peiteltyä, ettei sitä välttämättä edes huomaa.
Köyden juoni on nopeasti kerrottu. Kaksi yliopisto-opiskelijaa haluavat kokeilla täydellisen rikoksen tekemistä. Muitta mutkitta he kuristavatkin toverinsa hengiltä, ja piilottavat tämän olohuoneessa olevaan kirstuun. Sitten on aika pitää juhlat uhrin omaisille käyttäen tarjoilupöytänä juuri sitä kirstua, johon ruumis on piilotettu. Ja toki kaksikko lopulta jää kiinni.
Elokuva tapahtuu kokonaisuudessaan yhdessä huoneessa, ja on kuvattu ikään kuin kyse olisi yhdestä pitkästä otosta. Tekoajankohdan tekniikka ei sallinut kuin kymmenen minuutin mittaiset otokset, ja tämä näkyy siten, että säännöllisin väliajoin kamera tarkentaa henkilöhahmon selkään, ja hetken kuluttua siitä taas pois. Lisämateriaalien perusteella kuvaus osoittautui poikkeuksellisen vaikeaksi, ja myönnettävä on, ettei elokuvassa kuvauksen ohella muuta kiinnostavaa olekaan.
Köysi kuvattiin aikana, jolloin homoseksuaalisuudesta ei sopinut puhua millään tavalla. Lisämateriaalina olevassa puolituntisessa katsauksessa käsikirjoittaja alleviivaa itse leffan piilotettua oikeaa teemaa. Itse en olisi asiaa edes huomannut, koska teema on muutenkin niin avoimesti läsnä mediassa nykyaikana.
Köysi on mielenkiintoinen esimerkki kuvaustekniikasta, jota ei ole juurikaan elokuvan historiassa käytetty, ja ilmeisen hyvästä syystä. Köysi tuntuukin enemmän ohjaajan itselleen ja kuvausryhmälleen asettamasta haasteesta eikä niinkään siitä, että tekijöillä olisi ollut palava tarve saada kerrotuksi juuri tämä tarina.