Kung Fu Panda 4 on jälleen yksi hyvä ja harmiton osa pitkäikäiseen elokuvasarjaan

Nykyisin elokuvasarjat lopetetaan tavallisesti sen kolmen leffan jälkeen. Mutta jos neljäs tehdään, tuntuu se lähes aina tarpeettomalta venyttämiseltä. Kung Fu Panda 4 syyllistyy tähän vähän, mutta onneksi vain vähän. Itse elokuva on viihdyttävä, ja maltillisesti se iso tarinakaarikin edistyy.

Lohikäärmesoturi eli panda Po (Jack Black) on oman asuinalueensa julkkis, ja nauttii asemasta täysin siemauksin. Alkaa kuitenkin olla aika valita seuraaja, ja siirtyä itse sille kung fun korkeimmalle tasolle henkiseksi johtajaksi. Tai sitä mieltä ainakin Shifu (Dustin Hoffman) kovasti on. Sopivaa seuraajaa ei meinaa löytyä. Pohdinta keskeytyy, kun uusi pahis The Chameleon (Viola Davis) ilmaantuu kuvioihin. Seurakseen vielä yhteen seikkailuun Po valitsee vasta varkaudesta kiinni jääneen ketun Zhen (Awkwafina). Ja sitten mennään. Taas kerran.

Kung Fu Panda 4 on alusta loppuun tutun viihdyttävä, ja useitakin kertoja saa nauraa onnistuneelle huumorille. Elokuvalla on mittaa vähän yli puolitoista tuntia, joka on suorastaan täydellinen kesto tällaiselle leffalle. Teknisesti elokuva on sitä samaa laatua kuin kaikki aiemmatkin sarjan osat, joten valittamista ei ole sen enempää käsikirjoituksesta, animaatiosta kuin ääninäyttelystäkään.

Se ainoa huono puoli on, että iso tarinankaari etenee vain vihjaillen hieman eteenpäin. Omana itsenään elokuva on oikein mukava, mutta osana sarjaa varsin tarpeeton. Toisaalta haittaako se nyt kuitenkaan? Elokuvan tarkoitus on viihdyttää, ja siinä onnistutaan.

Blu-ray-julkaisussa ei ole lainkaan lisämateriaaleja. Tosin en sellaisia osannut kaivatakaan. Jos on pitänyt aiemmista Kung Fu Panda -elokuvista, voi neljättäkin osaa suositella lämpimästi. Mitään ihmeempiä ei ole luvassa, mutta toisaalta ei sellaista aina tarvitse ollakaan.

"Inner peace... inner peace... dinner please..."