Bill Kincaid (Norton) on maineikas filosofian professori joka on ottanut mahdollisimman paljon etäisyyttä maanläheiseen perheeseensä Oklahomassa. Tämän jazz-tupakkia viljelevä veli Brady (myös Norton) saa kuitenkin huijattua Billin takaisin maisemiin, ja sotkee tämän kotiseudun epämääräisiin kuvioihin.
Leaves of Grass olisi helppo jättää hyllylle. Kannabiskomedioista ei voi Suomen lain alaisuudessa kunnolla nauttia, koska ne vaativat hieman omanlaistaan virittyneisyyttä. Lisäksi mikä tahansa elokuva jossa yksi näyttelijä vetää montaa roolia saa aikaan kivuliaita Eddie Murphy -takaumia. Lähestyin leffaa nämä epäilykset mielessäni, mutta kuinka väärässä olinkaan.
Vaikka Leaves of Grass käsitteleekin osaltaan höpöheinän viljelyä ja viihdekäyttöä, se ei todellakaan ole elokuvan keskeinen aihe. Lisäksi, Edward Norton on erinomainen tuplaroolissaan joka on tehty niin uskottavasti, että ajoittain voi unohtaa ettei tällä olekaan kaksoisveljeä.
Ikävä kyllä elokuva itsessään ei yllä Nortonin tasolle. Dialogi on mitä mainiointa, ja junttisukulaiset rikkovat ansioituneesti omaa stereotypiaansa paljastamalla uusia tasoja itsestään, mutta tämä ei pelasta leffaa itseltään. Siinä missä ensimmäinen näytös on oivaltavaa komediaa, sortuu elokuva myöhemmin liian tummiin sävyihin jotka eivät käy yksiin sen yleisen tunnelman kanssa.
Kyseessä ei ole niinkään musta komedia, vaan komedia johon on liitetty rajuja ja yllättäviä väkivaltaelementtejä. Nelson ei myöskään ole osannut lopettaa elokuvaansa ajoissa, ja näennäisen lopun jälkeen nähdään vielä parikin "loppukohtausta". Tämä latistaa muuten oivallista ja koskettavaa leffaa.
Leaves of Grass on siis parhaimmillaankin ongelmainen kokonaisuus, mutta se ansaitsee tulla katsotuksi ainakin kerran jo pelkästään Nortonin suorituksen ansiosta. Suosittelen kuitenkin englanninkielen taitamista, koska elokuvan suomennos on tyystin ala-arvoista työtä ja sisältää lukuisia amatööritason virheitä.