Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa on eräänlainen synteesi ja jatko-osa Lewis Carrollin kahdesta Liisa-kirjasta. Siinä nuoreksi aikuiseksi kasvanut Liisa karkaa järjestettyä avioliittoa unohtamaansa Ihmemaahan, joka tarvitsee pelastajaa.
Burton ja Carroll ovat ilmeinen ja erinomainen yhdistelmä, tekeehän Burton paljolti kuvilla sitä, mitä Carroll teki sanoilla. Ikävä kyllä jälkimmäisen perintö on päässyt vesittymään tässä uudessa versiossa, joka keskittyy visuaaliseen ilotulitukseen alkumateriaalin kustannuksella.
Mitään pyhäinhäväistystä Burton ei ole tehnyt, ja alkuperäisistä kirjoista on poimittu edustava kokoelma toinen toistaan villimpiä hahmoja. Ongelma onkin siinä, että näitä hahmoja on siunattu sangen vaatimattomalla valikoimalla alkuteosten nerokkaista repliikeistä ja sanaleikeistä. Näin lopputulos onkin tältä osin heppoisen ja tyhmennetyn oloinen.
Siinä missä sanat pettävät, on visuaalinen sisältö täyttä kultaa. Tietokone-efektit hallitsevat kuvaa, mutta näyttelijät sulautuvat siihen saumattomasti, ja jopa valtavalla päällä varustettu Punainen Kuningatar (Helena Bonham Carter) vaikuttaa kummallisen uskottavalta.
Näyttelijät elokuvassa ovatkin sitä parasta A-luokkaa. Johnny Deppin traaginen Hullu Hatuntekijä varastaa suuren osan leffasta, kuten olettaa saattaa. Tämän hahmosta olisi helposti voinut tehdä kaksiulotteisen kevennyksen, mutta Depp antaa Hatuntekijälle syvyyttä, ja muuttaa tämän haavoittuneeksi sankariksi.
Aiemmin mainittu Bonham Carter on oiva Punainen Kuningatar, mutta myös Anne Hathawayn hyvä Valkoinen Kuningatar loistaa omalla, hieman pihalla olevalla tavallaan. Nerokkailla puvustajilla on ollut huomattava osansa näiden kaikkien hahmojen elävöittämisessä.
Mia Wasikowskan Liisa jää tässä kaikessa ryöpytyksessä hieman jalkoihin, muttei ole roolissaan millään tavoin huono. Hän vain joutuu näyttelemään jättiläisten varjossa.
Liisa Ihmemaassa on nautittava fantasia niille, jotka eivät ole vielä tyystin kyllästyneet Tim Burtonin tyyliin, koska sitä tämä elokuva on kiireestä kantapäähän. Nuorempia katsojia Carrollin materiaalin ohuus ei myöskään pääse haittaamaan, mutta kirjallisuuden ystäville elokuvasta jää epäilemättä puuttumaan jotain.