Logitech G Pro X Superlight 2c

Logitechin nimihirviö G Pro X Superlight 2c (tästä eteenpäin 2c) ei ensi silmäyksellä vaikuta edeltäjiään erikoisemmalta. Sen muotoilu on samalla tavoin minimalistinen vailla värivaloja tai erikoisnappeja. Lähemmässä tarkastelussa keventynyt ja hieman pienikokoisempi rakenne käyvät paremmin ilmi, mutteivät muuta käyttökokemusta valtaisasti.

Symmetrisestä muotoilusta huolimatta 2c on ensisijaisesti oikeakätiselle suunniteltu, sillä sivunapit sijaitsevat ainoastaan hiiren vasemmalla sivustalla. Napeissa on muutenkin säästelty, sillä herkkyyden vaihtoon käytettävä DPI-nappi loistaa poissaolollaan. Hiiri tuntuu näpeissä joka tapauksessa hyvältä. Pinnoite on jossain karhean ja sileän välimaastossa, jossa laite ei luiskahda sormien välistä muttei haraa pahasti vastaankaan. Omalle sormituntumalle mittasuhteet ovat muutenkin kohdallaan ja 2c liikkuu hiirimatolla vähäeleisen varmasti.

Sisuksista löytyvä 44,000 DPI:n HERO 2 -sensori pystyy älyttömiin G-voimiin ja muihin numeroihin, jotka alkavat tässä vaiheessa menettää merkitystään. Vaikka näistä ei välittäisi pätkän vertaa, niiden tuottama ohjaustuntuma on kuitenkin kohdallaan. Kertaakaan pelien aikana ei tuntunut, että missattu laukaus olisi johtunut laitteistosta vaan hiiren ja pelituolin väliin asennetusta ukosta. Vasemman ja oikean napin tuntuma on myös miellyttävän kevyt, mutta napakka. Klikkausääni on kohtuullisen matala, eikä häiritse ainakaan omia korviani. Langaton yhteys pelitti täysin häiriöttä tilanteessa kuin tilanteessa, ja akkujen latinki kesti kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja parhaalla 8000 hertsin välitystaajuudellakin.

Logitech G Pro X Superlight 2c on edeltäjiinsä nähden pieni parannus, joka luottaa hyväksi koettuihin Superlight-sarjan vahvuuksiin. Se on vähäeleinen, kompakti ja laadukkaan tuntuinen niin toimisto- kuin pelikäytössäkin. Sen isoin kompastuskivi on hinnassa, joka huitelee 180 euron paikkeilla. Se on paljon pyydetty, vaikka rahalle vastinetta saakin.