Vuosikymmenen takainen Logitech MX518 on edelleen yksi parhaimmista pelihiiristä, ja sittemmin verilinjaa ovat jatkaneet G5 ja G500, joskaan eivät täysin vailla lapsuksiaan. Lasersensorin esitellyt G5 kärsi alkujaan toisen peukalonapin puutteesta, ja G500 sai moitteita lepsusta rullastaan. Ongelmat eivät ole jääneet Logitechilta huomaamatta. Nyt arvioon päätynyt G502 on hyppysissä heti tuttu ja turvallinen, mutta sen ominaisuudet on viilattu kutakuinkin niin täydellisiksi kuin yleiskäyttöiseltä pelihiireltä voi vain toivoa. Samalla hiiren ulkoasua on päivitetty selvästi aiempaa särmikkäämmäksi.
G502:n tärkeimpiin piirteisiin kuuluvat korkeatarkkuuksinen "Delta Zero -sensori" (optinen IR), 11 ohjelmoitavaa painiketta ja nerokas, kuusikulmaiseen muotoiluun perustuva painon muokkaus.
Sen sijaan, että nappipainoja ladottaisiin kasettiin, joka sitten sijoitetaan omaan koloonsa hiiren takapäähän, G502:n painot ovat bumerangimaisia ja niitä lätkitään hiiren pohjaan kuusikulmaisen sensorikeskiön ympärille. Näin hiiren painopistettä voi säätää tarkemmin oman maun mukaan. Sensorin ympärille menee kolme painoa, ja tästä taaksepäin kaksi painoa lisää. Lisäpainoa voi jakaa tasaisesti hiiren keskelle, suoraan linjaan yhden eteen ja kolme taakse tai vaikka kaksi eteen eikä yhtään taakse. Yhteensä painoja on viisi kappaletta, ja jokainen painaa 3,6 grammaa tuoden tuntuvan mutta ei yksittäin rajun muutoksen hiiren liukutuntumaan.
Tuntumaa voi tietysti säätää myös ohjelmallisesti Logitech Gaming Softwaressa, jossa voi asettaa viisi lennossa vaihdettavaa herkkyystasoa välillä 200 - 12 000 dpi. Sensorin herkkyys menee jo enemmän teknopullistelun kuin käytännöllisyyden puolelle. Normaalikäytössä kun jo 2000 dpi riittää, enkä rehellisesti pysty kuvittelemaan mitään käyttötarkoitusta, missä 12 000 dpi olisi tarpeen. Mutta tarkkuuden puutteesta hiirtä ei ainakaan voi moittia. Kursori pysyy hyvin mukana nopeimmissakin peleissä. Gaming Softwaressa voi myös hienosäätää sensorin toimintaa pöytäpinnan tai hiirimaton mukaan, tallentaa kolme eri profiilia hiiren muistiin ja vaihtaa nappien toimintoja - muokattavuutta siis piisaa.
Oletusasetuksilla herkkyyden säätö löytyy vasemman hiirenkorvan vasemmalle puolelle jäävistä kahdesta napista. Lisäksi peukalonpään alla on erillinen "sniper"-nappi, jota pohjassa pitämällä herkkyys lasketaan pienimmälle portaalleen. Ominaisuus on poikaa Battlefieldin kaltaisissa räiskinnöissä, joissa rynnäköinti vaatii nopeaa reagointia, mutta kauas sihtailu hyvinkin tarkkaa tähtäystä. Mutta on ominaisuudesta iloa myös esimerkiksi Photoshopissa pienimpiä säätöjä tehdessä.
Kaksi muuta peukalonappia (eteen/taakse) löytyvät tutuilta paikoiltaan kevyesti hiiren runkoon kovertuvan peukalonpaikan yläpuolelta, ja nappeihin osuminen on kiitettävän helppoa. Rullan juurelta puolestaan löytyvät profiilinvaihto ja mekaaninen rullan kytkin (portaaton/porrastettu). Itse rulla on alumiininen, sopivan leveä ja jykevän tuntuinen. G500:sta poiketen keskiklikkaus on selkeä eikä enää sekoitu sivuttaisvieritykseen, joka taas tapahtuu klikkaamalla rullaa oikealle tai vasemmalle.
Kaikessa tuntuvat Logitechin pitkät perinteet, jotka ovat kypsyneet iteratiivisen kehitysprosessin aikana. Napit kliksuvat tyydyttävästi, kursori seuraa liikkeitä moitteettomasti (laminoidulla pöytäpinnalla) ja hiiri sopii mukavasti hyppysiin. G502 voi todellakin olla seuraava MX518. Oikeastaan ainoa selvä heikkous on se, ettei tämäkään malli sovi vasenkätisille pelaajille. Lisäksi isokätisten kannattaa testata hiirtä ennen ostopäätöstä, koska hiiri on hivenen hoikistunut aiemmista malleista eikä täytä kämmentä ihan entisellä tavalla.
Koko on kuitenkin suurimmaksi osaksi tottumuskysymys. Lisäpainoineen ja kalibroitavine sensoreineen G502:n saa tuunattua moneen makuun, ja tekniset ominaisuudet riittävät lähes kaikkeen käyttöön. MMO-peleihin saattaisi kaivata hiirtä, jossa on vielä enemmän nappeja. Yleiskäyttöön ja räiskintäepeleihin G502 on kuitenkin erittäin suositeltava vaihtoehto.